Sosialismi.netin toimittaja Miika Salo totesi Tampereella Uusi vasemmisto -keskustelutilaisuudessa, että tulevaisuuden vasemmiston vaihtoehdot ovat sosialismi tai kuolema. Mutta sosialismi on ruma sana.
Sosialismi saa vasemmistonkin sisällä hyvin erilaisia määrittelyitä. Siitä, että vasemmiston pitää tarjota vaihtoehto kapitalismille, on jokainen vasemmistolainen kuitenkin yhtä mieltä. Mutta missä on sen vaihtoehdon pohja, jos ei sosialismissa? Tai, sus siunakkoon, kommunismissa.
Oikeiston annettiin liian pitkään määritellä käsitteiden sisällöt ja samalla luovuttiin mahdollisuudesta tehdä uutta ja uudenlaista sosialismia. Liian pitkään nostettiin kädet pystyyn ”mutta Stalin” -kortin viuhuessa ja tyydyttiin puhumaan kaikesta hyvästä ja kivasta. Ei siitä, mistä se johtuu, ettei kaikilla ole kaikkea hyvää ja kivaa.
Tavoitteita määriteltäessä tarvitaan muitakin käsitteitä kuin antikapitalismi.
Hiljattain ilmestyi Vasemmistofoorumin Peruste-julkaisusarjan ensimmäinen osa Omistus. Takakannessa todetaan omistamisen olevan ”yhteiskunnallinen suhde, jonka valtaa vasemmisto on pyrkinyt purkamaan koko olemassaolonsa ajan — mutta näkökulmia omistamiseen perustuvan järjestyksen ylittämiseksi on esitetty viime aikoina varsin vähän”.
Eipä siis ihme, että vasemmiston kannatus on ollut laskusuuntaista, kun vasemmisto ei ole kyennyt tarjoamaan sitä vaihtoehtoa, mille koko sen olemassaolo perustuu.
Eikä varmasti kykene niin kauan, kun nykymuotoinen kapitalismi käsitetään joksikin ikuiseksi ja muuttumattomaksi jumalan laiksi. Mutta jos se sitä olisi, eikö olisi sama heittää pyyhe kehään? Onhan sitä paitsi utopistisempaa sanoa, että toisenlainen maailma ei ole mahdollinen, kuin että se on.
Vasemmisto olisi varmasti koskaan saavuttanut yhtään mitään, jos ihmisillä ei olisi ollut uskoa siihen, että toisenlainen maailma on mahdollinen. Toimintaa ei ole ilman tavoitteita. Uuden vasemmiston kirkkaimpana tavoitteena ei voi olla kapitalismin aiheuttamien vaurioiden laastaroiminen kapitalismin ehdoilla – enkä usko, että onkaan. Mutta näitä tavoitteita määriteltäessä tarvitaan muitakin käsitteitä kuin antikapitalismi.
Se ei tarkoita, että kaikkien liikkeessä mukana olevien pitäisi määritellä itsensä ja ideologiansa samalla tavoin. Puhdasoppisuuden vaaliminen, sanojen rakastaminen ja niihin takertuminen, erottaa enemmän kuin yhdistää. Vasemmisto on erinomainen käyttönimi puolueelle ja sen monenkirjavalle sakille. Mutta ei se sosialismikaan niin ruma ole.
Kirjoittaja on tiedotusopin opiskelija.
uutiskirje 
