Jos lapset ja nuoret eivät saa koulusta riittävästi tukea vaikeuksissaan, heidän selviytymisensä elämässä peruskoulun jälkeen joutuu vaakalaudalle. Vaihtoehtoiset koulutusmallit voivat kuitenkin pelastaa syrjäytymiseltä.
Kasvatustieteen maisteri Ilpo Kuronen haastatteli 18. kesäkuuta Jyväskylän yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan ammatillisesta koulutuksesta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria aikuisia selvittäen heidän koulusuhteensa rakentumista peruskoulussa sekä elämänkulkua peruskoulun jälkeen.
Tutkimuksen mukaan yläkoulu on alakoulussa vaikeuksiin joutuneille oppilaille kriittinen vaihe, jossa rankat kokemukset, kasautuvat riskit ja ratkaisematta jääneet ongelmat kärjistyvät. Lapset kaipaavatkin koululta varhaista puuttumista ja myönteistä palautetta
– Koulunkäynnissään vaikeuksia kokeva lapsi tuntee erilaisuutensa ja leimautuu usein jo alakoulussa. Koulussa vallitseva liiallinen samanlaisuuden tavoittelu heikentää oppilaiden erilaisuuden huomioon ottamista. Koulukiusatut jäävät mielestään yksin ongelmineen ja sinnittelevät kestävyytensä äärirajoilla. Kielteisten kokemusten ja epäonnistumisten kehää on vaikea katkaista myöhemmin.
Tutkimus toi esiin vakavia puutteita oppilaiden viihtyvyydessä ja hyvinvoinnissa koulussa. Vaikeuksiin joutuneet kaipaavat kouluun varhaista puuttumista, ongelmien puheeksi ottamista ja työrauhaa. Myönteistä palautetta ja kannustusta he eivät juuri saa. Rangaistuksia ja kontrollitoimia sen sijaan käytetään niin runsaasti, että ne menettävät usein merkityksensä.
– Niin jännittäjiksi, levottomiksi kuin kiusatuiksi jo alakoulussa leimautuneilla kuin yläkouluvaiheessa opiskeluun kyllästyneillä tulisi olla oikeus tasa-arvoiseen asemaan ja hyvinvointiin koulussa, Kuronen korostaa.
Kielteinen koulusuhde, traumaattiset koulukokemukset ja hyvinvoinnin järkkyminen ennakoivat merkittäviä vaikeuksia myöhemmässä elämässä.
Pienet yhteisöt tuovat tuloksia
Vaihtoehtoiset koulutusmallit tuottivat Kurosen mukaan onnistumisen kokemuksia. Myönteisimmät kokemukset syntyivät kyläkouluissa tai muuten pienissä kouluyhteisöissä. Sitoutuminen koulutyöhön oli heikoimmillaan yläkoulussa ja ammatillisessa koulutuksessa, joka usein päättyi keskeyttämiseen.
Elämänkulun selkiintymisessä auttoivat vaihtoehtoiset koulutusmallit, joille esimerkiksi työpainotteisuus, henkilökohtainen elämänhallinnan tuki, nopea ongelmiin reagointi ja luottamusta rakentavat kohtaamiset olivat tyypillisiä piirteitä.
Opiskelu valtavirrasta poikkeavissa koulutusmalleissa tuotti aikaisemmista koulukokemuksista selvästi erottuvia myönteisiä tunteita ja pärjäämisen kokemuksia. Tutkimus osoitti myös opettajien vaikeuden kohdata erilaisia oppilaita. Opettajat näkivät muuttumisen tarpeen enemmän oppilaassa kuin koulun joustamattomissa käytännöissä.
– Pudotuspeli alkaa varhaisessa vaiheessa. Toisilla menee hyvin ja toisilla ongelmat ja pahoinvointi kasautuvat. Tukijärjestelmää olisi tehostettava erityisesti yläkouluvaiheessa, joka ei valmista riittävästi toisen asteen koulutukseen siirtymiseen, Kuronen arvioi.
.Kurosen mielestä keneenkään ei tulisi asettaa lopullista leimaa eikä ennustaa hänen putoamistaan. Nuorten elämään liittyy monenlaista tasapainottelua.
– Uhkien ja riskien tunnistaminen on olennaisempaa kuin syrjäytymisasteen määrittäminen. Positiivisen suunnan näkeminen ja tukeminen sekä kasvun näkökulman tavoittaminen on tärkeintä, Kuronen korostaa.
uutiskirje 
