Vasemmistoliiton puoluesihteeriehdokkaat Sirpa Puhakka ja Reko Ravela tuntevat toisensa Helsingin kuntapolitiikasta. Kumpikin on sosiaali- ja terveysalan ihmisiä.
– Tulemme hyvin toimeen, Ravela sanoo.
– Olemme hyvin samoilla linjoilla terveys- tai sosiaaliasioista, Puhakka vahvistaa.
Puoluesihteerikilvassa on kuitenkin ollut piikittelyn makua. Erityisesti Ravelan takaa on kuulunut kritiikkiä: Puhakka keskittyy liikaa hallintoon ja imagohöttöön, on visioton. Ravela sanoo, että hänen ehdokkuudessaan kyse ei ole Puhakan kaatamisesta, vaan asioista ja toimintatavan muuttamisesta.
Hän on kuitenkin kirjoittanut, että nyt valitaan hallinnoijan ja organisaattorin väliltä.
– Se on vähän kärjistämistä, mutta selventää mielestäni eroa, hän sanoo.
Vasemmistoliitto valitsee joko Puhakan tai Ravelan Jyväskylässä viikon päästä pidettävässä puoluekokouksessa.
Osaamisen ongelma
Puhakka hämmästelee syytöksiä hallintoon keskittymisestä.
– Edellisellä kaudella vaadittiin, että organisaatio pitää laittaa kuntoon ja olen pyrkinyt systemaattisesti toimimaan sen eteen.
Hän muistuttaa, että puoluesihteerinä hän on osa joukkuetta, johon kuuluvat myös puolueen puheenjohtaja, varapuheenjohtajat ja puoluevaltuuston puheenjohtaja. Vaalitkin hävitään tai voitetaan yhdessä.
– Jonkun on pantava tiimin linjaamia asioita käytäntöön. Se on puoluesihteerin tehtävä, koska muut ovat luottamustoimisia.
Hän ihmettelee myös sitä, että hänen vahva tiedottamisen taustansa on käännetty häntä vastaan.
– Valtaosa puolueen toiminnasta ja näkymisestä tapahtuu viestinnällä. Ihmettelen sitä, että osaamisesta tehdään ongelma.
Tulipalojen sammuttamista
Ravela pitää vahvuutenaan organisointikykyä, jonka hän on hankkinut toimimalla 25 vuotta kansalaisjärjestöissä.
– Osaan innostaa ja luoda sisältöjä. Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä yksin. Pitää tavata paljon ihmisiä ja aktivoida niin, että asiat viedään toiminnaksi.
Myös viestintää tulisi Ravelan mielestä kehittää enemmän kahdensuuntaiseksi.
– Kansalaisjärjestöissä budjetti usein on nolla ja näin ollen ihmiset ovat niiden resurssi. Meillä on 10 000 jäsentä, jotka pitää mobilisoida levittämään viestiä. Se on iso haasteemme ja voimavaramme.
Puhakka sanoo, että työn parhaita puolia on ihmisten kohtaaminen.
– Työhön voi liittää ihanteita, mutta silti pitää hallinnoida. On puoluesihteerin vastuulla, että järjestöorganisaatio toimii, että puoluehallitus ja -valtuusto kokoontuvat, kokousten sisällöt valmistellaan, työryhmiltä tulee tausta-aineistoa.
Poliittinen seuranta on puoluesihteerin päivittäistä työtä.
– Puoluesihteeri seuraa sitä, mitä tapahtuu hallituksessa ja eduskunnassa. Otan aktiivisesti kantaa erityisesti sosiaali- ja terveysasioihin, eläkepolitiikkaan. Se on vastuullani puolueessa.
Puoluesihteeri sammuttaa myös tulipaloja. – Saattaa selvittää sotkuja jouluaattonakin.
Jatkuvia kampanjoita
Ravelaa ei pelota hallintotyökään. Hän haluaa Vasemmistoliiton toimintaan kuitenkin enemmän kansanliikettä.
– Enemmän oltava kaduilla, toreilla, liikkeissä. Sitä puolta on laiminlyöty. Puoluesihteeri pystyisi tekemään sen suhteen enemmän.
Hän haluaa jatkuvia kampanjoita keskeisten poliittisten teemojen ympärillä: kymmenen euron minimipalkka, työelämän säännöt, joukkojen vetäminen Afganistanista.
– Esimerkiksi perusturvasta pitäisi tehdä keskeinen vaatimus, jonka ympärille rakennettaisiin jatkuva kampanja, tehtäisiin materiaalia, haettaisiin liittolaisia ja nostettaisiin kansanliikettä, Ravela sanoo.
– Keskitymme liikaa vain vaaleihin ja toimintaan niiden ympärillä.
Ravela uskoo, että puoluetoimistosta voi aktivoida kenttää nykyistä paremmin.
– Ei ole järkeä, että jokainen perusjärjestö keksii pyörän aina uudelleen, hän sanoo.
– Kun jossain on tehty jotain hyvin, levitetään idea järjestelmällisesti ympäri maata.
Vaaleja vaalien perään
Puhakankin mielestä pitää hakea kansalaisjärjestönomaisia toimintatapoja.
– Mutta puolue on kuitenkin puolue ja sen velvollisuus on hoitaa vaalit.
Hän luettelee kuluneen kolmivuotiskauden vaaleja: 2008 kunnallisvaalit, eurovaalit 2009 ja nyt valmistellaan 2011 eduskuntavaaleja. 2012 kunnallisvaalien valmistelu alkaa heti perään.
– Puolueessa on valmisteltu malli jatkuvasta asioilla käytävästä kampanjasta, mutta tämän kolmen vuoden aikana ei ole löytynyt sopivaa väliä tehdä tällaista kampanjaa. Kyse on myös resursseista, Puhakka sanoo.
– Siksi toivon aktiivisuutta ihan oikeasti kentältä. Kansalaistoiminta ei lähde puoluesihteerin huoneesta, eikä ihmisille voi antaa mielekästä tehtävää. Tekeminen syntyy tekemisen innosta.
Yksi Puhakan tarjoama lääke on yhdistää vaaleja, jotta aikaa jäisi muulle poliittiselle työlle. Hän muistuttaa, että nytkin valittava puoluesihteeri joutuu ensi töikseen vaalihommiin.
Ravelakin näkee vaalikampanjoinnin tärkeäksi. Hänestä teltta torilla vain ei riitä.
– Pitäisi mennä uudenlaisiin tiloihin, pitäisi saada hyödynnettyä se, että ihmiset ovat jo kaduilla ja sosiaalisessa mediassa.
Politiikka syrjäyttää
Ravela terävöittäisi Vasemmistoliiton roolia 2010-luvun työväenpuolueena.
– Politiikan suuri ongelma on se, että se syrjäyttää ison osan ihmisistä, hän sanoo.
– Työväenpuolue tarkoittaa sitä, että ymmärrämme edustavamme ihmisiä, jotka muut puolueet käytännössä syrjäyttävät politiikasta. Kun lähdin mukaan, minulle oli tärkeää, että puolueen ehdokaslistoilla oli perushoitajia tai siivoojia ja työttömiä. Heidän äänensä ei muuten kuulu yhteiskunnassa.
Ravela ei puhu vain syrjäytetyistä.
– Jos haluaa kaupunginvaltuustoon, pitää olla paljon rahaa kampanjoida. Pelkään, että politiikka kokonaisuudessaan on muuttumassa hyvin toimeentulevan ylemmän keskiluokan harrastukseksi ja yhä useampi kokee olevansa sen ulkopuolella.
Puhakan mukaan tutkimukset osoittavat, että puolue on tavoittanut pienituloisia, työttömiä, eläkeläisiä ja opiskelijoita.
– Mutta miten saisimme heidät oikeasti äänestämään, se on se iso juttu.
Jätkäpuolueeksi?
Ravela naurahtaa pelolle siitä, että hänen valintansa edustaisi ukkopuolueeksi mielletyn Vasemmistoliiton muuttumista jätkäpuolueeksi, kun näkyvien nuorempien miesten osuus lisääntyisi.
– Pidän totta kai tärkeänä, että naiset ja naisten asiat ovat puolueessa mukana.
Hän muistuttaa, että puolueen johtopaikoilla ovat kuitenkin varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekonen ja eduskuntaryhmän johtaja Annika Lapintie.
– Toivon, että eduskuntavaalien jälkeen naiskansanedustajia on nykyistä enemmän. Naisten nostaminen näkyville on helpoin keino ikään kuin julistaa, että mekin olemme naisten asialla, mutta minusta vielä tärkeämpää on politiikan sisältö.
uutiskirje 
