On väitetty, että poliittinen keskustelu kuolee kesäksi. Tiedot kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja ja ennenaikaisia. Menneen kesän aikana poliitikoista on havaintoja. Yksi sanoi, että toinen flirttailee rasismilla. Tämä yksi vastasi luonnehtimalla sanojaa ylimieliseksi. Kyllä tässä riittää poliittista sanomaa, aatetta ja asiaa yhdeksi kesäksi.
Politiikkaa on arvosteltu vaihtoehdottomuudesta. Tämäkin väite on täysin tuulesta temmattu. Hallituksen sisälläkin roihuaa huikea keskustelu valmisteilla olevasta budjetista. Vaihtoehtoja on, niin kuin demokratiassa kuuluukin olla.
Valtionvarainministeriön valmistelemaan valtion tulo- ja menoarvioon ovat vihreät esittäneet haisevat vastalauseensa. Esityksestä kelpaa vihreille 99,9 %, mutta ratamäärärahoja vaaditaan 30 miljoonaa lisää. Se on alle promillen budjetin loppusummasta.
Opposition tehtävänä on demokratiassa tarjota selkeä vaihtoehto nykymenolle. Ja pääoppositiopuolue vastaa demokratian haasteeseen. Sen vaihtoehto poikkeaa virkamiesten esityksestä useamman promillen verran.
Niin vallankumoukselliseksi meno ei sentään vielä ole äitynyt, että vaihtoehdot poikkeaisivat yli prosenttia virkamiesten näkemyksestä.
Hallituksen ja opposition linjaerimielisyydet lasketaan promilleissa. Maailman kehittyneinen demokratia on näyttänyt voimansa.
Entinen työministeri Tarja Filatov oppositiosta jyrähtää: työmarkkinatuen tarveharkinta pitää poistaa. Vaatimus on kohdallaan ja ajankohtainen. Vaatimus oli ihan yhtä ajankohtainen silloin kun vaatija istui itse asiasta vastaavana ministerinä.
Suurvalloissa sekä idässä että lännessä on muodostunut tavaksi, että valtiojohto karauttaa kansakuntaa kohtaavan katastrofin sattuessa paikalle kannustamaan pelastustöissä. USA:n presidentti Obama on nähty paitahihasillaan Meksikon lahdella jo useita kertoja. Pääministeri Putin kiertää Venäjän metsäpaloalueita tsemppaamassa palokuntaa ja valamassa uskoa kovia kokeneeseen kansaan.
Suomalaisen politiikan syöksyvirtaava trombi, Mauri Pekkarinen, riensi Suomen myrskyalueelle ja tarjosi apuaan hädässä oleville. Pekkarinen ei luvannut rahaa, vaan jotain paljon merkittävämpää. Hän tarjosi ohjeita ja neuvoja. Perustakaa katastrofirahasto, kuuluu ministerin generöösi avuntarjous.
Politiikan ja talouden suhteen tuhannen euron kysymys kuuluu: siksi vai siitä huolimatta. Maan taloustilanne on selvästi piristymässä: vienti vetää, teollisuuden tilauskirjat täyttyvät ja verotulot kasvavat. Onko kaikki tämä seurausta hallituksen talouspolitiikasta vai elpyykö talous hallituksen taloustoimista huolimatta.
Ydinkysymykseen saadaan hieman valaistusta kun tarkastellaan talouden mittareiden muutosta ja ministereiden kesälomalistaa. Tästä voidaan johtaa ViitasVieno prinsiippi numero yksi: mitä useampi porvarihallituksen ministeri on lomalla, sitä paremmin kansantalous voi.
Mikäli hallitus saataisiin vielä jatkamaan lomailuaan, on mahdollista, että työllisyys kääntyy nousuun.
Poliittisessa keskustelussa on syntynyt helteiden aikana merkittävä ahaa-elämys: ulkomaisiin työsuhteisiin liittyy ongelmia. Rakennusliitto ja muutamat muut tahot ovat koilottaneet asiasta kurkku suorana puoli vuosikymmentä. Viesti on nyt kuultu. On turha väittää, että päättäjät olisivat kovakorvaisia. Tätä menoa toimenpiteisiin ryhdytään jo kymmenen vuoden kuluttua.
uutiskirje 
