– Haluan muuttaa ajattelutavan diabeteksesta. Haluan ihmisten ymmärtävän, että diabeetikko voi tehdä kaikkea, mitä muutkin voivat. Matkustaa, opiskella, tehdä töitä, kertoo itsekin diabetesta sairastava palestiinalainen Sahar AbuRmyiss.
Hän asuu Beetlehemin lähellä Zaátarassa Länsirannalla. Palestiinassa normaali elämä ei ole diabeetikolle mikään itsestäänselvyys. Lääkkeet ja tarvikkeet ovat vaikeasti saatavilla ja miehitys vaikeuttaa tilannetta entisestään. Myös tietämys sairaudesta on vähäistä.
– Luulin pitkään olevani suunnilleen ainoa ihminen, jolla on diabetes.
AbuRmyiss vietti viikon Tampereella Diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Marjatta Stenius-Kaukosen vieraana tutustumassa suomalaiseen diabeteksenhoitoon. Hän haluaa auttaa muita sairastuneita kotimaassaan, jossa diabetes komplikaatioineen on liian monille vielä tappava tauti.
AbuRmyiss opiskelee hammaslääkäriksi Jerusalemin yliopistossa. Hän alkoi haaveilla lääkärin ammatista saadessaan tietää diabeteksestaan 12-vuotiaana. Erityisesti nuori nainen haluaa näyttää muille sairastaville oman esimerkkinsä kautta, että diabetesta voidaan hoitaa.
– Yleensähän lääkäri vain sanoo, että tee näin ja älä tee noin. Sairastuneelle on kuitenkin tärkeää nähdä, että sairaudesta huolimatta voi elää ihan normaalia elämää.
Autetusta vapaaehtoistyöntekijäksi
AbuRmyiss tutustui Diabetesyhdistykseen neljä vuotta sitten Beetlehemin Diabetic’s friends societyn, Diabeetikkojen ystävien yhdistyksen, kautta.
Yhdistys on viime aikoihin asti kustantanut AbuRmyissille tämän tarvitsemia uudenaikaisia insuliineja, ja nainen itse tekee vapaaehtoistyötä Palestiinassa muiden diabeetikkojen hyväksi.
– Joskus kuulen, että lähelläni asuu joku uusi diabeetikko. Menen käymään, kerron diabeteksesta ja neuvon, miten pitää toimia. Vanhemmat ovat monesti järkyttyneitä, jos heidän lapsellaan on diabetes, joten yritän sanoa heillekin jotain lohdullista.
Kun AbuRmyiss sairastui itse 2002, hän ei meinannut ensin päästä lääkäriin ulkonaliikkumiskiellon ja tiesulkujen takia.
– En tiennyt, mikä minua vaivaa. Lopulta pääsin tiesuluista ambulanssilla sairaalaan ja sain ykköstyypin diabetes -diagnoosin. Äitini alkoi itkeä.
Kotiin päästyään AbuRmyiss alkoi äitinsä avustuksella hankkia tietoa sairaudestaan. Vuodesta 2005 hän kävi Arabikansojen ystävyysseura AKYS:n järjestämillä kesäleireillä, joilla sai koulutusta ja tapasi muita sairastuneita.
Opiskelu maksaa tonneja
AbuRmyissin isällä on vain osa-aikaista työtä ja perheessä on seitsemän lasta. Diabetes on köyhälle perheelle paitsi muutenkin vakava paikka, myös taloudellinen rasite.
– Vanhempani eivät ole korkeakoulutettuja, joten heillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada töitä.
Perheen lapsista kolme on vielä koulussa ja neljä opiskelee yliopistossa. Yhden opiskelijan lukukausimaksut ovat noin 800 euroa. Lääketieteellisessä tiedekunnassa lukukausimaksut ovat jopa 2 000 euroa.
Silti akateeminen tutkinto ei takaa töitä. Abu Rmyiss sanoo, että saadakseen muita kuin osa-aikaisia töitä hänen on perustettava oma klinikka.
– Yritän silti saada koulussani parhaat arvosanat ja näyttää, että voin jatkaa elämää normaalisti ja menestyä sairaudestani huolimatta.
Sairas tai ei, palestiinalaiselle jo koulumatkakin on tehty hankalaksi. Checkpointissa eli tarkastuspisteessä rajalla joutuu viettämään joskus pari kolme tuntia, joskus käsketään saman tien kääntymään takaisin.
– Toisinaan lähden aikaisemmin, että ehdin varmasti yliopistolle.
Köyhyys, epävarma tulevaisuus ja sairauskaan eivät tunnu naista lannistavan.
– Haluan auttaa muita diabeetikkoja kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Suomalainen tukirinki on tukenut Saharia lukukausimaksujen maksamisessa, mutta uudet tukijat ovat tervetulleita. Arabikansojen ystävyysseuran diabetestilin tilinumero on Sampo Pankin tili 800013-990505. Raha kohdistuu Saharille viitenumerolla 3104 tai kirjoittamalla viestikohtaan Sahar.Tuen palestiinalaisten diabeetikkolasten kesäleireille voi osoittaa saman tilin kautta, mutta viitenumero on 3007.
uutiskirje 