Osalle naisesimies on kova pala
Kadettikoulun käyneitä naisia on edelleen vain muutamia kymmeniä. Yksi heistä on Kaartin jääkärirykmentissä varusmiehiä kouluttava luutnantti Nina Leskinen.
Miten varusmiehet suhtautuvat naisupseeriin?
– Alussa heille tulee kauhistuksen tunne. Moni ei ole pystynyt kuvittelemaankaan, että heidän kouluttajanaan voisi olla nainen. Joillekin sen hyväksyminen on vaikeampaa kuin toisille, Leskinen kertoo.
Leskinen kouluttaa reserviin kaksi kranaatinheitinjoukkuetta vuodessa, yhteensä noin 60 sotilasta. Myös joukkueen varusmiesjohtajien vuoden palvelusajan viimeinen puolikas kuuluu Leskisen vastuulle.
– Kaikki koulutettavat varusmiehet eivät hyväksy naiskouluttajaa koko varusmiesaikanaan. Hekin ymmärtävät kuitenkin, että täällä täytyy totella, vaikka ei pitäisikään ajatuksesta, että kouluttajana on nainen.
Lapsuuden haave
Luutnantti Leskinen kertoo olevansa unelma-ammatissaan. Hän halusi ammattisotilaaksi jo pienenä tyttönä.
Miksi aloit jo pienenä haluta upseeriksi?
– Kaverit olivat kaikki poikia, ja muutenkin kaikki poikien jutut olivat kiinnostuksen kohteena. Halusin myös puolustaa isänmaatani, Leskinen sanoo.
Tie kohti päämäärää on ollut suoraviivainen.
– Ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen lähdin saman tien varusmieheksi. Sen jälkeen jatkoin suoraan kadettikouluun.
Kadettiupseerit käyvät läpi suhteellisen selkeän uraputken. Varusmieskouluttajan tehtävien jälkeen vuorossa ovat komppanian varapäällikön tai päällikön tehtävät. Noin neljänkymmenen ikävuoden tienoilla tie vie kohti esikuntia ja lopulta kohti puolustusvoimien ylimpiä virkoja.
Leskisellä kuten kaikilla muillakin nuorilla upseereilla tie on vielä auki kenraaliksi saakka. Seuraava etappi on kuitenkin komppanian varapäällikön tehtävä.
– Vuonna 2012 pitäisi mennä takaisin koulunpenkille lukemaan sotatieteen maisteriksi. Sen jälkeen tarkoituksena olisi tulla takaisin Kaartiin mahdollisesti komppanian varapäällikön tehtäviin.
Samanlainen työyhteisö kuin muutkin?
Leskisen mielestä puolustusvoimat voi nähdä tavallisena työpaikkana.
– Näen, että tämä on periaatteessa samanlainen työpaikka kuin mikä tahansa siviiliyritys. Meilläkin kehittyy työyhteisöön oma ilmapiiri. Totta kai meillä on enemmän miehiä kuin naisia työyhteisössä, mutta niin on monessa firmassakin.
Leskisen mielestä naissotilaisiin suhtaudutaan sitä tasavertaisemmin, mitä enemmän heitä on suhteessa miehiin.
– Meidän kadettikurssillamme naisia oli kymmenkunta eli noin kymmenen prosenttia. Meitä sattui olemaan silloin harvinaisen paljon. Koska meitä oli sen verran monta, meitä ei kohdeltu eri tavalla kuin miehiä. Se oli hyvä.
Satakunta metsävuorokautta
Nuorelle upseerille kertyy paljon maastovuorokausia. Kouluttaja yöpyy metsässä joukkonsa mukana. Kantahenkilökunnan omia telttoja ei Kaartissa harrasteta.
Leskiselle telttaöitä kertyy vuodessa 70–100.
– Kasarmilla pystyy kouluttamaan vain murto-osan siitä, mitä pitkissä maastoharjoituksissa pystyy kouluttamaan. Varusmiesten varsinainen oppiminen tapahtuu vasta täällä. Sen takia tänne lähtee aina innolla.
Leskinen korostaa, että upseerin ammatti on kutsumusammatti. Työtä ei jaksa tehdä, jos ei ole aidosti innostunut.
– Sanoisin, että se mikä tälle alalle ajaa, on enemmän henkisellä kuin fyysisellä puolella. Jos itselläni ei olisi lapsuudesta kumpuavaa halua tähän, en jaksaisi täällä olla pidemmän päälle.
Hänen mielestään moni nainen lähtee varusmieheksi pelkästä kokeilunhalusta. Se ei upseerin ammatissa riitä.
Kuva: Aleksi Vienonen
uutiskirje 
