Uusi kirjani kertoo suomalaisesta dragkulttuurista ja sen historiasta. Aiheensa takia teoksen kirjoittaminen oli harvinaisen hauskaa puuhaa. Vietin yhden jos toisenkin illan erinäisissä yökerhoissa ja teattereissa melko värikkäässä seurassa. Olen kikatellut överiksi vedetyille puvustuksille ja liioitellulle elekielelle sekä nautiskellut tunnistamisen oivalluksista, hyvän maun rajoilla liikkumisesta ja pienestä ilkeilystä.
Viihteen kentällä dragartistien lähisukulaisia ovat esimerkiksi stand up -koomikot, revyynäyttelijät ja imitaattorit. Vakavalle tutkijankoulutuksen saaneelle feministille on tehnyt hyvää tutustua ja syventyä höyhenten, paljettien, irtopartojen ja peruukkien maailmaan. Olisi kuitenkin vitsi väittää työn olleen pelkkää viihdettä, eikä kirjani ehkä ilahduta pelkän harmittoman hömpän ystäviä.
Koska drag pelaa sukupuolella ja kumpuaa homo- ja lesbokulttuurista, siinä on aina läsnä poliittinen potentiaali. Naissukupuoli on tässä maailmassa vieläkin pahimmillaan hengenvaarallinen ominaisuus, ja Helsingin tämänkesäinen Pride-isku muistutti, ettei myöskään seksuaalinen suuntautuminen ole vain jokaisen ihmisen yksityisasia.
Drag on parhaimmillaan tehokas vaikuttamisen väline, joskus tarkoituksella ja usein vahingossa. Mautonkin show saattaa tehdä palveluksen feministiselle ajattelulle esittämällä naiset niin aivottomina kanoina, että katsojassa herää voimakas vastareaktio. Toisaalta dragartisti voi huumorin varjolla tehdä myös poliittista satiiria, niin kuin vaikkapa Laila-Annikki Koivunen teki esiintymällä yhdessä pahvi-Saulin kanssa.
Paitsi dragin katsominen myös sen tekeminen voi olla vallankumouksellinen kokemus. Tässä kulttuurissa naiseksi kasvanut ihminen ei voi olla huomaamatta, miten eri tavoin hänet kohdataan, kun hänet tulkitaankin mieheksi, ja toisin päin. Sukupuolijärjestelmän epäsymmetrisyys avautuu dragissa uudella tavalla.
Vaikka miesten tekemä drag on valtavirtaistunut huimaa vauhtia, on kapinan mahdollisuus siinäkin tallella. Performanssi, joka on yhdelle ihmiselle vanhan hömpän toistoa, voi toisessa ympäristössä räjäyttää katsojien tajunnan. Myös homo- ja biseksuaalisuus ovat monien suomalaisten silmissä yhä melko eksoottisia ja kumouksellisia ilmiöitä, transvestisuudesta puhumattakaan.
Parin dragvuoden jälkeen olen toisaalta valmis sanomaan, ettei ihan kaiken edes tarvitse olla kamalan syvällistä ja tiedostavaa. Ja sitä paitsi: mitä tiedostavampi feministi, sitä kapinallisempaa on pinnallisuus.
Kirjoittaja on tietokirjailija Hattulasta.
lehti 