Pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen budjettiesitys perustuu toiveikkaaseen arvioon maailmantalouden kehityksestä. Optimismi kiteytyy suunnitelmassa vähentää työllisyysmäärärahoja ensi vuonna, koska työttömyyden ennustetaan vähenevän.
Vaikka keskimääräinen työttömyysaste laskisikin ensi vuonna, se ei anna syytä vähentää työllisyysmäärärahoja. Kaikkein hitaimmin työllisyyden paranemisesta pääsevät osallisiksi pitkäaikaistyöttömät, joiden aseman kohentamiseen työllisyysmäärärahoja tarvitaan.
1990-luvun laman opetukset eivät ole menneet perille. Vaikka työttömyys alkoi laskea vuonna 1995, pitkäaikaistyöttömyyden nousu jatkui. Se alkoi laskea vasta seuraavana vuonna. Ei ole syytä olettaa, että kehitys olisi nyt jotenkin oleellisesti erilaista.
Vaikka budjettiesitystä esiteltäessä otettiin esille myös riski maailmantalouden elpymisen tyrehtymisestä, se ei näy budjettiesityksessä.
Maailmantalouden elpymisen suurin uhka on Yhdysvaltojen talouden elpymisen pysähtyminen. Nousu on ollut pitkälti presidentti Barack Obaman linjaamien elvytystoimien ansiota. Kun elvytyspaketin vaikutus laimeni, myös talouden toipuminen hidastui.
Ilman uutta elvytyspakettia nousu voi tyrehtyä, mikä näkyisi myös Suomen työllisyysluvuissa. Siksi presidentti Obaman päätökset ovat tärkeitä myös suomalaisten kannalta.
Presidentti Obaman suunnitelmia jatkaa elvytystä vastustavat kiihkeimmin republikaanit, jotka pelottelevat jatkoelvytyksen paisuttavan julkisen talouden alijäämän ja velkaantuneisuuden yli äyräiden.
Alijäämät ja velkaantuneisuus pysyvät Yhdysvalloissa lähivuosina keskeisinä talouspoliittisina ongelmina. Ongelmien perussyy ei kuitenkaan ole presidentti Obaman elvytyspolitiikka vaan hänen edeltäjänsä presidentti George W. Bushin politiikka. Bushin veronkevennyspolitiikan takia budjettialijäämien pienentäminen on hyvin hankalaa kiristämättä verotusta uudelleen.
Presidentti Obaman linjaukset vaikuttavat lähitulevaisuudessa Suomessa myös talouspoliittisen keskusteluun. Mitä huterammalle perustalle optimismi perustuu, sitä varmemmin keskustelussamme korostuu puhe julkisen talouden kehnosta tilasta ja vyönkiristyksen välttämättömyydestä.
Suomi ei ole Yhdysvallat, mutta talouspoliittiset keskusteluaiheet voivat olla lähitulevaisuudessa hämmentävälläkin tavalla samankaltaisia. Meillä ei ole ollut Bushia, mutta meilläkin on viimeisten viidentoista vuoden aikana toteutettu politiikkaa, jossa on ollut aimo annos bushilaisuutta.
Kirjoittaja on Palkansaajien tutkimuslaitoksen erikoistutkija.
lehti 