Eduskuntavaalijärjestelmän uudistushanke herätti kärkevää arvostelua perustuslakivaliokunnan asiaa käsitelleessä seminaarissa keskiviikkona. Erityisesti arvosteltiin hallituksen esitykseen sisältyvää kolmen prosentin valtakunnallista äänikynnystä sekä vaalimatematiikan muodostumista monimutkaiseksi ja äänestäjille vaikeaksi ymmärtää.
Professori Mikael Hidén kritisoi jo esityksen lähtökohtia. Hänen mielestään merkittäviin vaalijärjestelmän muutoksiin pitäisi ryhtyä vain laajan ja pitkäjänteisen konsensuksen pohjalta. Oleellisia muutoksiin ei hänen mielestään pitäisi edes periaatteessa ryhtyä yhden hallituskoalition ohjelmakirjausten pohjalta.
Eduskuntavaalijärjestelmän muutos sisältyy hallitusohjelmaan ja siinä on myös asetettu uudistuksen nuotit. Niiden mukaan uudistuksen pitää parantaa suhteellisuuden toteutumista ja turvata alueellinen edustavuus mahdollisimman hyvin. Lisäksi paalutettiin, että uudistus tulee tehdä nykyisen vaalipiirijaon pohjalta ja sen pitää sisältää vaaliliittokielto.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok.) huomautti, ettei uudistuksen suuntaviivoja vedetty laajan keskustelun pohjalta.
– Käytännössä asiasta päättivät hallituspuolueiden puoluesihteerit hallitusneuvotteluiden yhteydessä Säätytalolla, Sasi totesi.
Äänikynnys arveluttaa
Hidén arvioi kolmen prosentin äänikynnyksen voivan selvästi merkitä perustuslaissa taatun äänioikeuden yhtäläisyyden kaventumista. Arveluttavana hän piti sitä, ettei kaventuminen johtuisi vaalijärjestelmän toiminnasta, kuten niin sanottu piilevä äänikynnys. Se johtuisi lainsäätäjän nimenomaisesta tahdonilmaisusta ja sellaiseen olisi Hidénin mielestä syytä ryhtyä vain painavasta syystä ja kavennus olisi syytä rajata vain välttämättömään.
Lakiesityksen perusteluista löytyy Hidénin mukaan vain yleisiksi jääneitä ja pohjaltaan epämääräisiä perusteluita äänikynnyksen asettamiselle. Ainoaksi perusteluksi on Hidénin mukaan esitetty poliittisen kentän pirstoutumisen estämistä.
– Minusta tällaiseen perusteluun nojaaminen ei ole asianmukaista, jos ei mitenkään tarkastella sitä, millä tavoin pirstoutuneisuus olisi meillä todellinen ongelma tai olisi muodostumassa sellaiseksi.
Hidén ei myöskään yhtynyt vaaliuudistusta valmistelleen työryhmän puheenjohtajan Lauri Tarastin näkemykseen, jonka mukaan pirstoutumisen estäminen auttaisi toimintakykyisen hallituksen muodostamisessa.
– En osaa nähdä, että hallituksen toimintakyky olisi riippuvainen eduskuntapuolueiden lukumäärästä, Hidén huomautti.
Kolmen prosentin äänikynnys merkitsee käytännössä, että viiteen kansanedustajaan oikeuttava äänimäärä voi jäädä kokonaan vaille edustusta eduskunnassa.
Monimutkaista vaalimatematiikkaa
Tarastin mukaan vaalijärjestelmän uudistusesitys takaa suhteellisuuden paremman toteutumisen koko maassa. Nykyisessä vaalijärjestelmässä niin sanottu piilevä äänikynnys on pienissä vaalipiireissä, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, 14,3 prosenttia, kun se on Uudellamaalla 2,8 prosenttia.
Tarastin mukaan äänikynnys on siedettävä hinta suhteellisuuden paremmasta toteutumisesta. Hän hyväksyy kolmen prosentin valtakunnallisen äänikynnyksen, jos sen ylittämistä helpotetaan esitetyllä tavalla. Esityksen mukaan puoluetukeen oikeuttava ääniraja olisi kaksi prosenttia ja Tarasti suosittelee sen asettamista vieläkin alemmaksi.
Kaikki seminaarin puhujat pitivät ehdotettua vaalijärjestelmää matemaattisesti monimutkaisena. Järjestelmässä puolueiden koko maassa saamat äänet lasketaan yhteen ja jaetaan paikoiksi nykyisellä suhteellisella d’Hondtin menetelmällä.
Monimutkaisuus sisältyy edustajapaikkojen jyvittämiseen puolueille 14 vaalipiiriin. Jako toimitetaan Hare-Niemayern menetelmällä. Siinä kullekin puolueelle lasketaan kuhunkin vaalipiiriin desimaaliluku kaavalla, jossa vaalipiirin äänimäärä jaetaan puolueen koko äänimäärällä ja kerrotaan puolueen koko maan paikkamäärällä.
Professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta kummeksui, ettei tyydytty helpompaan tapaan oikaista vaalijärjestelmän suhteellisuutta. Pieniä vaalipiirejä yhdistämällä ja suuria jakamalla olisi hänen mukaansa päästy melko hyvään suhteellisuuteen tekemättä vaalimatematiikkaa nykyistä konstikkaammaksi.
Vaalijärjestelmän uudistaminen edellyttää muutoksia perustuslakiin, vaalilakiin ja puoluelakiin.
lehti 