Ilmoituksen tekeminen on usein ainoa tapa saada apua. Tämä kuormittaa työntekijöitä.
Neuvoloiden, päivähoidon ja koulujen työntekijät eivät koe saavansa tarpeeksi apua lastensuojelun asiantuntijoilta, ilmenee Lastensuojelun Keskusliiton ja Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian tekemästä kyselystä.
Puutteellisen yhteistyön vuoksi työntekijöiden ainoa mahdollisuus päästä neuvottelemaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden kanssa on tehdä lastensuojeluilmoitus.
– Tämä näyttää olevan tilanne useissa kunnissa. Ilmoitukset kuormittavat lastensuojelun työntekijöitä niin, ettei heillä ole aikaa yhteistyöhön siinä määrin kuin pitäisi, kertoo Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Auli Paavola.
Lastensuojeluilmoitusten määrä alkoi kasvaa kaksi vuotta sitten, kun uusi lastensuojelulaki tuli voimaan.
Paavolan mukaan varhainen puuttuminen on tärkeää, mutta se on johtanut ilmoitusten vyöryyn.
– Täytyy silti muistaa, että jokaiseen ilmoitukseen sisältyy huoli. Ikävää on, ettei huolta pystytä käsittelemään muualla, vaan pitää ottaa niin nopeasti yhteyttä sosiaalitoimeen.
Päivähoidossa kaivataan tukea
Konkreettista apua varhaiseen tukeen toivottiin varsinkin päiväkodeissa.
– Päivähoitoväki on jäänyt vielä syrjään lastensuojelulakiin liittyvästä koulutuksesta. Sitä on järjestetty enemmän terveydenhuollon henkilöstölle, Paavola kertoo.
Yhteistyötä ovat hankaloittaneet myös sosiaalityöntekijöiden kiireisyys ja suuri vaihtuvuus sekä kuntaliitokset.
Lasten kanssa työskentelevät odottavat nopeaa ja konkreettista apua sosiaalityöntekijöiltä. Sosiaalitoimen edustajista 41 prosenttia oli kuitenkin sitä mieltä, että ehkäisevään lastensuojeluun ei ole aikaa.
Paavolan mukaan eri toimijoiden väliset roolit eivät ole selvillä, koska ehkäisevää lastensuojelua ei ole kehitetty.
– Yhteisiä koulutustapahtumia ei ole ollut. Jokainen tekee työnsä niin kuin ennenkin.
Pienet kunnat pärjäävät
Pienissä alle 30 000 asukkaan kunnissa asiat näyttävät olevan parhaimmin. Esimerkiksi lastensuojelun asiantuntijoiden apuun ollaan tyytyväisimpiä.
Keskikokoisissa kunnissa avunsaanti on heikointa.
Paavolan mukaan ihmisten tunteminen pienissä kunnissa helpottaa työtä. Isoissa kunnissa toimintamallit puuttuvat.
Lastensuojelulaki edellyttää, että kunnat laativat lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman. Arviolta kolmasosassa kuntia suunnitelma on valmis.
– Niissä kunnissa, joissa asiat ovat vielä kesken, pitää todella paneutua siihen, että ehkäisevä lastensuojelu saa riittävästi huomiota. Resurssit pitää myös jakaa eri toimialojen kesken. Ehkäisevä lastensuojelu on eri hallinnonalojen yhteinen asia, Paavola muistuttaa.
uutiskirje 
