Hetket jotka jäivät 28
Kolme miestä ajaa pimeällä maantiellä. Auton takaluukusta kuuluu kolinaa. Pysähdytään ja avataan takaluukku. Siellä korisee verinen mies. Tommy DeVito (Joe Pesci) puukottaa häntä sapelin kokoisella veitsellä ja Jimmy Conway (Robert De Niro) täydentää tappotyön neljällä laukauksella.
Henry Hill (Ray Liotta) sulkee takaluukun ja ajattelee mielessään: ”Niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut olla gangsteri.”
Martin Scorsesen olisi pitänyt saada se Oscar-palkintonsa Mafiaveljistä (Goodfellas, 1990) eikä valjusta hongkongilaisjännärin uusintafilmauksesta.
Kummisetä kuvaa New Yorkin mafian huippua, mutta Mafiaveljissä liikutaan keskiportaan ja työmiesten tasolla. Jos Mafiaveljien energian saisi jotenkin muunnettua sähköksi, sillä lämmittäisi omakotitalon koko talven.
Tositarinan kertovan elokuvan keskushenkilö on teinistä saakka halunnut päästä mafiamieheksi. Hän etenee pohjalta kohti huippua, mutta sekoilu huumeiden kanssa vie miehen tuhoon ja poliisin ilmiantajaksi.
Näin Henry Hill kuvailee rikollisen elämäntavan houkutusta:
”Minulle se oli suurempaa kuin valinta Yhdysvaltain presidentiksi. Halusin olla jotakin siinä nynnyjen korttelissa. He (gangsterit)eivät olleet ketä tahansa, he tekivät mitä tahtoivat. Parkkeerasivat vesipostin eteen saamatta sakkoja. Heidän pelatessa korttia yömyöhään kukaan ei soittanut poliisia. Olin maailman onnekkain poika. Sain mennä minne tahansa, tehdä mitä tahansa. Tunsin kaikki ja kaikki tunsivat minut.”
Henry Hill halusi Jimmy Conwayn kaltaiseksi eläväksi legendaksi. Kun Conway tuli kasinolle, kaikki riehaantuivat. Ovipoika sai sata dollaria pelkästä oven avaamisesta ja baarimikko satasen pelkästään siitä, että piti jäät kylminä.
25 vuotta myöhemmin juhlat ovat ohi. Gangsteripomo antaa Henry Hillille 3 200 dollaria lopullisina hyvästeinä. Se ei riitä edes arkkuun, Henry toteaa.
Oikea Henry Hill elää edelleen.
uutiskirje 
