Yhdysvaltain tiistain välivaalit päättyivät melko lailla odotettuihin tuloksiin.
Kongressin alemmassa kamarissa, 435-paikkaisessa edustajainhuoneessa republikaanit olivat tempaisseet 60 lisäpaikkaa, kun laskenta oli vielä kesken 13 vaalipiirissä.
Valmiiksi laskettujen paikkojen voimasuhteet ovat nyt 239–183 republikaanien eduksi, kun ennen vaaleja demokraateilla oli suurin piirtein samankokoinen enemmistö.
Senaatissa demokraatit kärsivät tappioita, mutta pitivät kuitenkin niukasti enemmistön. Tämäkin oli odotettu tulos, koska senaatin paikoista vain kolmasosa oli täytettävänä ja ennen vaaleja demokraateilla oli selvä enemmistö.
Senaatissa oli keskiviikkona alkuiltapäivästä Suomen aikaa vielä kolmen paikan kohtalo epäselvä. Jaetuista paikoista demokraateilla oli 51 ja republikaaneilla 46. Republikaanit etenivät kuuden paikan verran.
Kuvernöörinpaikoista äänestettiin 37 osavaltiossa 50:stä. Republikaanit valtasivat ainakin 8 kuvernöörinvirkaa lisää, demokraatit menettivät 9. Yhdeksässä osavaltiossa laskenta oli vielä kesken ja yhdessä osavaltiossa voiton vei riippumaton.
Teekutsulaisten
jyrkimmät hävisivät
Äärikonservatiivisen Teekutsuliikkeen menestystä seurattiin suurella mielenkiinnolla. Tulos on kaksijakoinen.
Republikaanien riveissä esiintyvät teekutsulaiset ottivat seuraavaksi kuusivuotiskaudeksi kaksi senaattorinpaikkaa, joten protestiliike ei ole jäämässä päiväperhoksi. Valituiksi tulivat Rand Paul Kentuckysta ja Marco Rubio Floridasta.
Mutta toisaalta kaikkein eniten mielipiteitä jakavat, jyrkimmän linjan teekutsulaiset jäivät valitsematta. Heitä olivat New Yorkin Carl Paladino ja Delawaren Christine O’Donnell.
Nevadassa jyrkän linjan Sharron Angle hävisi selvästi senaatin demokraattiryhmän johtajalle Harry Reidille. Tulos antaa varmasti ajattelemisen aihetta republikaaneille. Nevadassa on Yhdysvaltain suurin työttömyysaste, ja Reidistä on tullut varsin epäsuosittu. Kuitenkin Anglen äärilinja säikytti äänestäjien enemmistön Reidin taakse.
Voi jopa arvella, että teekutsulaisten voitto näiden osavaltioiden republikaanien esivaaleissa saattoi maksaa republikaaneille senaatin enemmistön saavuttamisen. Maltillisempi republikaaniehdokas olisi saattanut lyödä demokraattivastustajansa.
Boehner varmisteli
teekutsulaisten tukea
Alaskassa maltillisiin republikaaneihin kuuluva Lisa Murkowski on neljä prosenttiyksikköä edellä Teekutsuliikkeen Joe Milleriä, jolle hän hävisi republikaanien esivaaleissa.
Murkowski lähti tappiosta huolimatta varsinaisiin vaaleihin omalla listallaan. Jos postiäänet eivät vie Milleriä edelle, Murkowskista tulee sitten vuoden 1954 ensimmäinen oman puolueensa listan ulkopuolelta valittu senaattori.
Valituista teekutsusenaattoreista Rand Paul edustaa jyrkkää linjaa. Sen sijaan Marco Rubio on helpommin sulatettavissa myös maltillisemmille republikaaneille.
Etelä-Carolinassa Teekutsuliikkeen Nikki Haley otti kuvernöörinviran. Haley sai teekutsulaisten ”harmaakarhuäidiltä” Sarah Palinilta vahvaa sivustatukea.
Edustajainhuoneen puhemieheksi nouseva republikaanien John Boehner pyrki heti varmistelemaan teekutsulaisten tukea. Hän lupasi puhelinkonferenssissa oman ohiolaisen vaalipiirinsä teekutsulaisille, että ”en koskaan petä teitä”.
Kaikkea ei saa
rahallakaan
Myös Kalifornian kuvernöörinpaikasta käytiin mielenkiintoinen kamppailu. Sen voitti selvin lukemin demokraattien Jerry Brown, joka näin palasi 1970-luvulla hoitamaansa virkaan. Tappion kärsi ennätykselliset 160 miljoonaa dollaria (114 miljoonaa euroa) kampanjaansa kuluttanut republikaanien Meg Whitman, entinen eBay-yhtiön pääjohtaja. Whitmanin kampanjarahastosta peräti 140 miljoonaa dollaria (100 miljoonaa euroa) oli hänen omia rahojaan.
Myös entinen Hewlett-Packard -yhtiön pääjohtaja, republikaanien Carly Fiorina epäonnistui pyrkimyksessään politiikkaan ja hävisi kisan Kalifornian senaattorinpaikasta selvin luvuin demokraattien Barbara Boxerille.
uutiskirje 