Halu selvittää kulttuurikeskuksen rooli vanhustyössä muodostuvien yhteistyöverkostojen rakentamisessa ja ikäihmisille suunnatun kulttuurin tuottajana oli pontimena käynnistää tutkimustyö Helsingin kaupungin vanhustyön kulttuurityön nykytilasta, sen ongelmista ja haasteista.
Helsingissä toimivista ikäihmisten palveluyhteisöistä tehdyssä tutkimuksessa kartoitetaan kuntatason sovellutuksia viime vuonna valtiotason toimintaa ohjaamaan tarkoitetulle Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelmalle. Aiheeseen on tartuttu, koska nähdään miten mittavia haasteita väestörakenteen kehitys tuo suomalaisille vanhustyölle.
Yhtenä ratkaisuna edessä oleviin haasteisiin tavoitellaan taiteen ja kulttuuristen työmallien – siis yleensä luovan toiminnan – integroimista terveys- ja sosiaalihuollon käytäntöihin.
Helsingin kulttuuri- ja kirjastolautakunnalle evääksi tulevalle toiminnalla tehdyllä, Jenni Varhon ja Mauri Lehtovirran toimittamalla Taidetta ikä kaikki -selvityksellä on tarkoituksena edistää taiteen asemaa vanhustyössä ja löytää siihen kulttuurin alalta uusia virtauksia.
Ihminen on kokonaisuus
Helsingissä on lähes sata ikäihmisille tarkoitettua asumisyksikköä: kunnallisia, yksityisiä tai kolmannen sektorin palvelutaloja ja ryhmäkoteja. Yksiköistä otettiin yli puolet selvityksen piiriin. Tiedot kerättiin haastatteluilla, joiden kohteena oli ikäihmisten lisäksi heille suunnattuja palveluja suunnittelevia ja tuottavia ammattihenkilöitä ja yhteisöjä.
Kaikkien haastateltavien mukaan kulttuuri- ja taidetoiminnalla on erittäin tärkeä merkitys vanhustyön asumisyksiköissä. Haastatteluissa korostui näkemys ihmisestä kokonaisuutena ja sosiaalisena eläimenä, jolle kulttuurilla on tärkeä merkitys
Kulttuuri- ja taidetoiminnan katsotaan tuovan elämää, elämyksiä ja iloa hoivayhteisön arkeen. Taiteen avulla voidaan aktivoida tunteita, mielikuvia ja muistoja. Taiteen tuomien myönteisten tunteiden avulla niin ikäihmiset kuin heidän kanssaan työskentelevätkin jaksavat eteenpäin myös elämän vaikeina hetkinä.
Haastatteluissa on tullut selville edelleen, miten konkreettisia vaikutuksia taiteella ja erityisesti musiikilla on myös huonokuntoisten ikäihmisten elämänlaadulle.
Kulttuurin nälkä säilyy ihmisessä, vaikka ikää karttuukin, summataan selvityksessä.
Esteitä riittää ylitettäväksi
Selvitys osoittaa, että taiteen edistämiselle hoivayhteisöissä on edelleen monia esteitä. Oleellisimpia niistä ovat asenteet, kiire, taiteeseen liittyvän tietotaidon puute ja hyvien käytäntöjen vähäinen leviäminen. Ongelmien ylittämiseksi vaaditaan ennen kaikkea monitahoista yhteistyötä.
Taide- ja kulttuuritoiminnasta ikäihmisten hoivayhteisöissä on selvityksen mukaan koettu tähän saakka ongelmaksi muun muassa jatkuvuuden puuttuminen. Taidetta näihin yhteisöihin on tuotu lähinnä projektien – vaikkakin lisääntyvien – kautta ja toiminta on ollut usein muutamien aktiivien harteilla. Sitä on vaivannut myös varojen, kuten osaamisenkin puute.
Todelliseen vaikuttavuuteen pääseminen hoivayhteisöjen kulttuuritoiminnalla edellyttää rahoituksen kasvua ja sen pitkäjänteisyyttä. Yhtä tärkeätä kuin eri toimijoiden verkostoituminen on pysyvien rakenteiden saaminen siihen.
Muutosvalmiuteen uskotaan
Asenteissa ikäihmisille suunnattua kulttuuritoimintaa kohtaan on tapahtunut parannusta, mutta heidän mahdollisuutensa osallistua ja tuottaa itse kulttuuria eivät ole lähellekään tasavertainen muun väestön kanssa. Tämän vuoksi hoivayhteisössä asuvien ja fyysiseltä kunnoltaan heikkojen hyväksi tarvitaan erityisiä toimia.
Väestörakenteen muutos on tekijä, joka edellyttää, että näiden toimien lisäämiseen on panostettava entistä enemmän, jotta ikäihmisten perusoikeuksiin kuuluva osallistuminen taiteeseen ja kulttuuriin toteutuu.
Selvitys päätyy optimistiseen tulevaisuudenkuvaan. Optimismi perustuu esille tulleisiin näkemyksiin, jotka osoittavat, että muutokseen valmiissa hoivayhteisökentässä nähdään taide ja kulttuuri ikäihmisten hoivatyössä käyttämättömänä mahdollisuutena. Samasta viestivät myös uuden yhteistyön voimistumiseen luottavat näkemykset.
uutiskirje 
