Lehmustolle lankeaa kunnia lausua joulurauhan sanat Suomen Turusta kahdeksannen kerran.
– Ei jännitä. En tarvitse ramppikuumepillereitä. Teksti täytyy kyllä osata ulkoa.
Turun kaupungin virkamies näyttää ottavan viileästi, vaikka tapahtuma Vanhalla Suurtorilla televisioidaan suorana lähetyksenä Suomeen ja Ruotsiin.
Joulu-rauhan teksti on muistitiedon varassa.
Lehmusto myöntää, että julistuksen lukeminen vanhalla ruotsin kielellä vaatii tarkkaavaisuutta ja harjoittelua.
– Ruotsi poikkeaa nykyruotsista ääntämyksessä. Sanat ovat pitkiä ja monimutkaisia.
– Mustaa viinimarjamehua saatan juoda ennen tapahtumaa äänen vuoksi. Tähän aikaanhan on kaikenlaista flunssaa liikkeellä.
Lehmuston mielestä jouluaattona vesitihku on ilkeintä.
– Minun kohdalleni ei ole paukkupakkasia sattunut. Nyt näyttää siltä, että lumimyräkkä saavuttaa Turun vasta tilaisuuden jälkeen, Lehmusto kertoo.
Maamme-laulun ja Jumala ompi linnamme -virren Lehmusto kertoo laulavansa muiden, kuoron ja yleisön mukana. Mikrofoni on sillä tavalla säädetty.
Kommelluksia vähän
Omalta ajaltaan Lehmusto ei muista tapahtuneen kommelluksia. Seitsemän vuoden aikana edes soittokunnan torvet eivät ole jäätyneet.
1990-luvulla oli kuitenkin käydä ikävästi. Seremonian valmisteluista vastaavaa kaupungin tiedotussihteeriä Raimo ”Rami” Helmistä kohtasi aattoaamupäivällä ”pelipaikalle” saapuessaan kaamea näky. Julistuksen antamiseen tarkoitetun, Brinkkalan talon parvekkeelle pystytetyt kaksi kuusta oli ruhjottu käyttökelvottomiksi ja heitetty alas torille.
”Rami” kiihdytti muhkean olemuksensa Tuomiokirkon suuntaan, jossa kuusikauppiaat kokoilivat viimeisiä kuusen ”kräkejä” pois. Onneksi hän törmäsi tuttuun maalaiseen, joka heltyneenä antoi onnettomalle virkamiehelle kaksi komeaa kuusta. Oikeastaan tarkoitus oli viedä ne meille kotiin, kerrotaan miehen tokaisseen.
”Rami” jatkoi puuskuttaen, mutta tarmokkaasti tavaratalo Wiklundille, josta hän tuli mukanaan sähkökynttilät.
Joulurauha oli pelastettu. Siitä lähtien alue on ollut vartioitu.
Teksti muistista
Aikanaan joulurauha oli vakava asia, ja sen rikkomisesta aiheutui vakavia seuraamuksia.
Vuoden 1827 Turun palo tuhosi Turun maistraatin asiakirjat. Joulurauhan kirjoitti ylös muistista maistraatin sihteeri. Oletetaan, että teksti perustuu kuningatar Kristiinan käskykirjeeseen 1640-luvulta
Nykyinen teksti vakiintui käyttöön vuonna 1956. Se on paljon tiivistetympi kuin Ruotsin suurvalta-ajan ja luterilaisen puhdasoppisuuden julistukset.
Nyt käytössä olevan pergamenttikäärön on tehnyt taiteilija Tauno Torpo vuonna 1956. Keskiaikaisen esimerkin mukaan laadittua asiakirjaa säilytetään kaupunginkanslian kassakaapissa. Varmuuskopion on myöhemmin laatinut galligrafian opiskelija Merja Koivuniemi.
Turussa joulurauhan julistaminen on säilynyt lähes katkeamattomana keskiajalta saakka. Ensimmäisen julistuksen arvellaan annetun 1320-luvulla.
Kuninkaan tahto
Mannermaiseen tapaan kuului antaa erilaisia rauhoja. Tämä omaksuttiin myös skandinaaviseen lainsäädäntöön. Ruotsin vallan aikana Turun pormestari ja raati toteuttivat Lehmuston mukaan julistuksen, itse asiassa kuninkaan tahtoa.
1600-luvulla joulurauha oli Lehmuston mukaan konkretisoitu julistus, jossa kiellettiin mässäily, juopottelu, väkivaltaisuus sekä kaikenlainen rauhaton käyttäytyminen.
– Siinä varoitettiin tulen käytöstä ja jopa ottamasta tuntemattomia ihmisiä vieraiksi, Lehmusto kertoo.
Kaarle X Kustaan julistuksessa kiellettiin kekkulointi joulupukkina häpeälliset tanssit ja yöreissut. Uhkana rikkomuksista oli kovat sakot, että tekijä saattoi joutua suuriin vaikeuksiin.
Lakimies Lehmusto viittaa nykyisen julistuksen tekstiin, jossa ilmoitetaan rauhan rikkojaa rangaistavan ”raskauttavien asianhaarain vallitessa” -kohtaan. Termi säilyi viime vuosisadan puoliväliin vanhassa rikoslaissamme.
”Kauhea onnettomuus”
Aluksi julistus luettiin vain ruotsiksi. Vuonna 1711 tapahtui kuitenkin ”kauhea onnettomuus”, kun se julistettiin myös suomen kielellä. Oletettavasti näiltä ajoilta lähtien se on kuultu ”rahvaan kielelläkin”.
Maamme-laulun ensimmäinen säkeistö kajahti ensimmäisen kerran myös ruotsiksi vasta vuonna 1989, tosin kiivaan lehtipolemiikin jälkeen.
lehti 