Pakkasjaksojen ennätyksiä rikotaan Pohjois- ja Keski-Euroopassa. Liikenne takkuilee ankaran talven kourissa, jo toista talvea peräkkäin. Tämä kai todistaa, että puheet ilmaston lämpenemisestä ovat höpinää?
No ei. Sää ja ilmasto ovat eri asioita. Säässä on aina satunnaisvaihtelua, ilmastossa taas kysymys on pitkän aikavälin trendeistä.
Sitä paitsi kaikkialla pohjoisessa ei ole harvinaisen kylmää. Grönlannissa ja osassa Pohjois-Kanadaa talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin.
Tällainen säätyyppi sopii mainiosti saksalaisen Potsdamin ilmastontutkimuslaitoksen äskettäin julkistamaan malliin. Siinä syynä pidetään pohjoisen napa-alueen jääpeitteen hupenemista. Tutkimuksessa arvioidaan, että tämä kolminkertaistaa kylmien talvien todennäköisyyden Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa.
Korkeapaine tuo
kylmää ilmaa
Keskilämpötilat arktisella alueella ovat viime vuosikymmeninä nousseet selvästi nopeammin kuin koko maapallon keskilämpötila. Sen vuoksi napa-alueen jääpeite on kesäisin kutistunut, kaikkiaan noin 20 prosentilla kolmen viime vuosikymmenen aikana.
Näin auringonsäteilyä heijastava valkoinen jääpinta on pienentynyt ja vastaavasti säteilyä imevä, veden peitossa oleva pinta laajentunut.
Pitempään auki pysyvä ja laajempi merenpinta on ilmojen syksyllä kylmetessä sen yllä olevaa ilmaa lämpimämpi. Tästä seuraa saksalaisen mallin mukaan vahva, vastapäivään kiertävä korkeapaineen alue, joka tuo kylmää ilmaa Eurooppaan ja Aasiaan.
Journal of Geophysical Research -lehdessä julkaistu potsdamilaistutkimus perustuu tietokonesimulaatioon, jossa on mallinnettu jääpeitteen vähenemistä Barentsinmeren ja Karameren alueella.
Satunnaisvaihtelua
vai toistuva ilmiö?
Malli ei sinänsä ole todiste. Sen suhteen pätee edelleen sama varauma: kaksi perättäistä kylmää talvea voi olla vain satunnaisvaihtelua. Seitsemän kymmenestä viime talvesta on ollut Euroopassa tavanomaista lämpimämpiä.
Mutta joka tapauksessa erot arktisen alueen eri osien lämpötiloissa sekä tänä että viime talvena, kuten myös Euroopassa ja Venäjällä poikkeuksellisen kylmänä talvena 2005–2006, sopivat tähän malliin.
Tänä talvena marraskuun lämpötila Pohjois-Euroopasta Islantiin ulottuvalla alueella sekä toisella, itäiseltä Tyyneltämereltä Yhdysvaltojen länsiosaan ulottuvalla alueella oli Nasan tilastojen mukaan 0,5–4 astetta kylmempi kuin vuosien 1951–1980 keskiarvo.
Sen sijaan Grönlannin länsiosissa, Pohjois-Kanadassa ja Itä-Siperiassa oli kahdesta kymmeneen astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpää.
Koko maapallon keskilämpötila tammikuusta marraskuuhun ulottuvalla kaudella on ollut tilastoidun ajan korkein. Näin myös koko vuodesta on tulossa yksi tilastojen lämpimimmistä.
uutiskirje 