Perun armeija soti vuosina 1980–2000 maolaississijärjestö Loistavaa polkua (Sendero Luminoso) vastaan. Sisällissodassa myös Perun armeijan sotilaat käyttivät seksuaalista väkivaltaa kidutuksen, rankaisun ja koston välineenä.
Presidentti Alejandro Toledon perustama totuuskomissio luki syytteet sotarikollisille jo vuonna 2004, mutta yhtäkään Perun armeijan sotilasta ei ole vielä tuomittu. Uhreja sen sijaan tunnetaan yhä enemmän, nyt jo lähemmäs kaksi tuhatta.
Yksi oikeusprosessissa laahaavista tapauksista on eteläperulaisen Llusitan kylän kahdeksan naisen kohtalo. Sotilaat pidättivät lapsia kantaneet naiset ja raahasivat heidät tukikohtaansa huhtikuussa 1983.
– Sotilaat alkoivat hakata meitä kuin olisimme heidän vaimojaan. He löivät kuin säkkiä, yksi hengissä selvinnyt nainen kertoo.
Toisen naisen kertomuksessa kolme sotilasta raahasi hänet pienen tyttärensä kanssa huoneeseen. Nainen raiskattiin ja itkevä tytär pakotettiin imemään sotilaan kivestä.
Tutkimukset polkevat
edelleen paikallaan
Tämän, kuten parinkymmenen muun vastaavan tapauksen, tutkimukset polkevat paikallaan Perun oikeuslaitoksissa.
– Syyllisten kiinni saaminen on vaikeaa, koska tapahtumista on kauan aikaa, sotilaat olivat kylissä vain käymässä ja esiintyivät monesti salanimillä, ihmisoikeusjärjestö Pro Derechos Humanosin asianajaja Gloria Cano sanoo.
Ihmisoikeusjuristit myös syyttävät Perun oikeuslaitosta tehottomuudesta. Esimerkiksi Llusitan verilöylyssä naisten hyväksikäyttöä tutkitaan irrallaan muista ihmisoikeusrikoksista, kuten murhista, kidutuksesta, joita armeija suoritti samaan aikaan samalla seudulla.
– Llusitassa kaikki tehtiin systemaattisesti. Syytteiden nostaminen erillisinä vaikeuttaa sitä, että yksinkertaisesti tuomittaisiin ne, jotka antoivat määräyksen sotilasoperaatioon, sekä sotilaspartioiden johtajat, asianajaja Gustavo Campos sanoo.
uutiskirje 
