Torstaina julkistetun, ensimmäisen työperäistä ihmiskauppaa selvittäneen tutkimusraportin tekijät katsovat, että tapauksia on todellisuudessa paljon enemmän – satoja ehkä.
– Tietoon tulleet tapaukset muodostavat vain jäävuoren huipun, kuvaa Natalia Ollus, yksi tämän Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) tutkimuksen tekijöistä.
Raportin muut tekijät ovat Anniina Jokinen ja Minna Viuhko.
Vakavimpia tapauksia esiintyy ravintola-, rakennus- ja puutarha-aloilla. Hyväksikäytetyt henkilöt tulevat eri puolilta maailmaa. Työperäiseen hyväksikäyttöön syyllistyy niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin.
Palkkasyrjintää, väkivaltaa
Tutkimuksessa selvitettiin tapauksia, jotka täyttävät työperäisen ihmiskaupan tunnusmerkit. Se osoittaa, että Suomessa käsitellään ihmiskaupan tunnusmerkit täyttäviä tapauksia liian usein muiden rikosnimikkeiden alla tai työehtosopimusrikkeinä.
Alipalkkaus, passin haltuunotto, työntekijöiden rahankäytön hallinta, uhkailu, painostus ja jopa väkivalta ovat esimerkkejä keinoista, joilla hyväksikäytön kohteeksi joutuneita alistetaan.
Pahimmillaan hyväksikäytössä on ihmiskaupan ja pakkotyön piirteitä. Tästä huolimatta Suomessa ei ole annettu ainuttakaan tuomiota työperäisestä ihmiskaupasta. Syynä tähän on puutteellinen tietoisuus, yhtä hyvin viranomaisten kuin muidenkin.
– Meidän kykenemättömyytemme tunnistaa ihmiskauppaa ja uhreja mahdollistaa rikollisten toiminnan, katsoo vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, joka kaipaa yhteistä sitoutumista tilanteen parantamiseksi.
Ihmiskauppa määritellään kokonaisvaltaiseksi hyväksikäytöksi, jossa puututaan henkilön vapauteen ja perusoikeuksiin.
– Se on piiloinen ilmiö, sanoo Vähemmistövaltuutetun toimiston ihmiskaupparaportoija Venla Roth. Se on sitä, koska sen tunnistaminen on vaikeaa, kuten on myös rajanveto rikosnimikkeiden välillä.
Viranomaiset ja muut toimijat saattavat tunnistaa hyväksikäytön yksittäisiä tapauksia ja muotoja, mutta eivät näe uhrin tilannetta kokonaisvaltaisesti. Silloin ihmiskauppa jää tunnistamatta ja syylliset rankaisematta. Asiaa vaikeuttaa myös se, että uhrit itse hakevat harvoin apua.
Auttamisjärjestelmällä
korkea kynnys
Suomessa on ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, johon asianomistajana ihmiskauppa- tai kiskonnan tapainen työsyrjintä -nimikkeillä tutkittavassa jutussa oleva henkilö voidaan ohjata. Auttamisjärjestelmässä on tällä hetkellä noin 80 henkilöä, mutta määrä kasvaa koko ajan. Puhelinpäivystystäkin on, mutta siitä ei tiedetä riittävästi. Raportin tekijöiden suosituksiin kuuluu auttamisjärjestelmän kynnyksen mataloittaminen muun muassa laajentamalla kuntien maahanmuuttajille suunnattujen palvelu- ja neuvonpisteiden toimintaa.
Kauko Aromaa Ihmisoikeusinstituutista näkee, että avain ongelmien ratkaisuun löytyy muutoksista työ- kuin rikoslainsäädäntöön. Hyväksikäyttöä tulisi hänestä pyrkiä ehkäisemään ja siksi Suomessa tapahtuvaa hyväksikäyttöä tulisi arvioida suhteessa suomalaisen työelämään.
Eduskunta lisäisi
valvontaa
Samansuuntaisiin johtopäätöksiin päätyi myös eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausunnossaan. Lausunnon juuri kuluvan viikon tiistaina käsitellyt eduskunnan täysistunto katsoo, että työperäistä ihmiskauppaa tulee ehkäistä nykyistä tehokkaammin, ja että se tapahtuisi parhaiten työ- ja ulkomaalaislainsäädäntöä muuttamalla ja valvontaa lisäämällä.
Eduskunnan hyväksymän kannanoton mukaan ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä tulee säätää erillislaki, joka selventää järjestelmään ottamisen ja siitä poistamisen perusteita. Se edellyttää myös ihmiskauppaan ja sen lähirikoksiin erikoistuneen valtakunnallisen yksikön perustamista poliisiin.
lehti 