Omar Suleimania on jo pitkään pidetty yhtenä Mubarakin vahvimmista seuraajaehdokkaista. Suleiman on ollut armeijan suosikki, mutta Mubarakin itsensä on uskottu ajaneen paikalle poikaansa Gamalia.
30 vuotta tyhjän olleen varapresidentin paikan täyttäminen Suleimanilla tarkoittaa, että ainakaan Gamal Mubarakista ei tule presidenttiä.
74-vuotias Suleiman on ollut armeijan riveissä vuodesta 1954 lähtien. Hän sai Neuvostoliitossa sotilaskoulutusta ja suoritti Kairon yliopistossa valtiotieteellisen tutkinnon. Nykyisin hän on arvoltaan kenraaliluutnantti.
Suleiman nimitettiin 1991 Egyptin sotilastiedustelun päälliköksi ja 1993 maan keskustiedustelupalvelun johtoon. Hänen kerrotaan pelastaneen Mubarakin hengen Etiopian vierailulla tapahtuneessa murhayrityksessä 1995.
Kansainvälinen
neuvottelija
Taustastaan huolimatta Suleiman esiintyy yleensä siviilivaatteissa. Häntä kuvataan älykkääksi, asialliseksi ja sulavakäytöksiseksi.
Suleimanilla ei ole virallista asemaa hallitsevassa NDP-puolueessa, koska sotilailta on kielletty jäsenyys puolueissa.
Suleiman on ollut Mubarakin lojaali luottomies ja tärkein taustavaikuttaja. Hän on toiminut välittäjänä Israelin ja palestiinalaisten välillä sekä palestiinalaisjärjestöjen PLO:n ja Hamasin välillä sekä Jemenissä ja Sudanissa.
Israelissa Suleimaniin ollaan suorastaan ihastuneita ja hän tulee erinomaisesti toimeen Benjamin Netanjahun kanssa.
Suleimanilla on myös läheinen suhde Yhdysvaltoihin.
Kidutuskammion
portinvartija
Mutta tiedustelupalvelun johtajana Suleiman on ollut avainasemassa myös Mubarakin sortokoneistossa. Hän on pitänyt huolta siitä, että hallituksen vastustajat päätyvät vankiloihin ja kidutuskammioihin. Erityisellä tarmolla Suleiman on vainonnut vaarallisimpana vastustajana pitämiään islamisteja, mukaan lukien Muslimiveljeskunta.
Yhdysvalloissa Suleimanin läheisimmät yhteistyökumppanit ovat virkaveljet CIA:ssa. Pahamaineisen vankilennätysohjelman aikana CIA käytti Suleimanin ammattitaitoa hyväksi ja toimitti vankeja kuulusteltavaksi Egyptiin.
CIA:n virallisen kannan mukaan vankeja ”siirrettiin vasta, kun Egyptistä oli saatu vakuudet, ettei heitä pahoinpidellä. Egypti kunnioitti sitoumustaan, koska se pelkäsi muuten menettävänsä CIA:n tuen” (Washington Post 1.2.2011).
Entisten vankien ohella WikiLeaksin paljastukset kertovat toisenlaista kieltä. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen Egyptin-lähettiläs Edward Walker kirjoitti ”joistakin negatiivisista asioista Egyptissä, kidutuksesta ja sellaisesta. Mutta Suleiman ei olekaan mikään arkajalka”.
lehti 