En ole ikinä aikaisemmin ollut näin ahdistunut eduskuntavaaleista. Ehdokkaanakin osasin suhtautua rennommin. Huomaan olevani niin turhautunut tämän hetkiseen poliittiseen tilanteeseen ja politiikan tekemisen todellisuuteen, että epäilen ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämisen mielekkyyttä. Ei niin, että harkitsisin äänestämättä jättämistä, mutta saan kylmiä väreitä siitä, miten vahvasti tällä kierroksella tuntuu olevan kysymys haittojen minimoimisesta.
Vähennän ahdistuneisuuttani mielikuvaharjoituksella, jossa korvaan perussuomalaiset laittomilla huumeilla. En usko sellaiseen päihdepolitiikkaan, jossa keskitytään kieltämään ja rankaisemaan. Vastuullisempaa on myöntää tosiasiat, tarttua ongelmien taustalla oleviin rakenteisiin ja pyrkiä aktiivisesti myös pienentämään vahinkoja.
Epäilen ensimmäistä kertaa elämässäni äänestämisen mielekkyyttä.
Kasvava joukko suomalaisia tuntee tarvetta lääkitä kokemaansa vierauden pelkoa ja haurasrajaista minäkuvaansa perussuomalaisuudella. Mikään muu ei vaikuta yhdistävän perussuomalaisten kannattajia yhtä voimakkaasti kuin tämä: epäilevä suhtautuminen kaikkeen, joka ei vastaa omaa mielikuvaa tavallisesta, normaalista ja todellisesta.
Puolue ajaa hyvinvointia, terveyttä, kunnioitusta ja oikeudenmukaisuutta – muttei sentään kuitenkaan joillekin homoille tai maahanmuuttajille. Ihmisarvosta ei tingitä – paitsi silloin, jos kysymys on maailmasta Suomen rajojen ulkopuolella.
Perussuomalaisten puhe tavallisista suomalaisista, maalaisjärjestä ja terveestä perhekäsityksestä mitä ilmeisimmin helpottaa heidän kannattajiensa oloa. Todennäköisesti se vaikuttaa osaan rauhoittavasti ja osaan piristeen tavoin. Koska perussuomalaisen politiikan levittäjien intresseissä ei ole kertoa tuotteen todellisista vaikutuksista, tämä vastuu jää muille. Meille.
Haittojen minimoimisen hengessä on paitsi äänestettävä myös väännettävä ennen vaaleja rautalangasta, miten vierauden pelon lääkitseminen perussuomalaisilla puheilla ja teoilla vaikuttaa yksilöihin ja yhteisöön. Se lääkitsee syvää epävarmuutta yhtä huonosti kuin amfetamiini. Mikään fobia ei parane kasvattamalla etäisyyttä pelon aiheuttajaan ja ruokkimalla kauhua ringissä toisten samoin tuntevien kanssa.
Itsemäärittely pelkkien negaatioiden kautta synnyttää tyhjän identiteetin.
Analogia huumekeskusteluun toimii myös porttiteoriatasolla: miten käy, kun toleranssi kasvaa? Myönnän, että minua pelottaa. Perussuomalaisille nauraminen ei kannata. Äänestäminen haittojen minimoimiseksi toivottavasti kannattaa.
Kirjoittaja on tietokirjailija Hattulasta.
uutiskirje 
