Ajatus suomalaisesta lintukodosta ilman maahanmuuttajia, ei tutkija Vesa Puurusen mielestä ole tästä maailmasta. Sitä vastaan puhuvat tosiasiat Suomen ikärakenteesta ja väestökehityksestä.
Itä-Suomen yliopiston lehtorina Kuopiossa työskentelevä Vesa Puuronen on tutkinut rasismia 1990-luvun lopulta lähtien, jolloin hän työskenteli Joensuun yliopistossa. Niihin aikoihinhan Joensuu sai rasistisen kaupungin leiman skiniporukoiden riehunnan vuoksi.
Puuronen oli 90-luvun lopulla mukana Joensuussa käynnistetyssä projektissa, jolla onnistuttiin roimasti vähentämään rasististen rikosten määrää kaupungissa. Siitä asti Puuronen on osallistunut rasisminvastaiseen toimintaan niin tutkijan työssään kuin myös yhteiskunnallisessa toiminnassaan, eikä näe siinä mitään uskottavuusongelmaa.
– Rasismi ja maahanmuuttoon liittyvät monikulttuurisuusasiat ovat tärkeä yhteiskunnallinen keskusteluteema, ja me yhteiskuntatieteilijät yritämme löytää tutkimusaiheita, jotka on yhteiskunnallisesti tärkeitä.
Uskottavuuden kannalta rasismi on Puurosen mielestä aika helppo aihe siinä mielessä, että hyvin harvat avoimesti puolustavat rasismia.
– Jos rasismia vastustaa ja tutkii, on aika luontevaa, että tutkimuksenkin lähtökohta on rasismin vastainen. Mutta eihän se, että on jotakin mieltä asiasta, tarkoita, että tutkijana väenvängällä vääntää asiat oman näkemyksensä mukaisiksi. Jos tulos on omien ideologisten päähänpinttymien vastainen, sen huonompi päähänpinttymille. Pakko niitä on siitä tapauksessa tarkistaa.
Rasismi ei ole valkoisen miehen yksinoikeus. Puurosen mukaan sitä esiintyy kaikissa yhteiskunnissa.
Haastattelu kokonaisuudessaan Viikkolehdessä 25.2.2011
uutiskirje 
