Kuntien välisen yhteistyön merkittävä tiivistäminen on vähimmäistavoite, johon Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtava ekonomisti Antti Moisio päätyy selvityksessään vaihtoehdoista Helsingin metropolialueen hallintomalliksi.
Helsingin kaupungin toimeksiannosta tehdyssä selvityksessä kootaan yhteen metropolialueen kehittämistä koskeneiden tutkimusten tuloksia ja niitä kommentoidaan taloustutkimuksen näkökulmasta.
Julkisuudessa on metropolialueen hallintomallille ollut esillä kolme vaihtoehtoa. VATT:n selvityksessä päädytään siihen, että niin kuntaliitos, kaksitasoinen hallintomalli kuin itsenäisten kuntien yhteistyö voisivat periaatteessa ratkoa metropolialueen ongelmia. Kaikkiin vaihtoehtoihin liittyy niin hyviä kuin huonojakin puolia.
Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kuntaliitos ratkaisisi välittömästi kuntapalvelujen ylikunnallisiin vaikutuksiin ja kuntien väliseen kilpailuun liittyviä ongelmia. Haittapuolena tässä vaihtoehdossa olisivat kuntien yhdistymiseen sisältyvä riski kustannusten kasvusta. Tämä johtuisi siitä, että palvelutasoissa ja palkoissa olevia eroja joudutaan väistämättä harmonisoimaan
Selvityksessä kehotetaan suhtautumaan varovaisuudella ehdotuksiin kaksiportaisesta hallintomallista. Se olisi kuitenkin mahdollinen keino, jos se lisäisi paikallisdemokratiaa. Kokemukset pohjoismaista kertovat kuitenkin, että äänestysasteet jäävät maakuntatason vaaleissa mataliksi. Maankäyttö, asuminen ja liikenne eivät myöskään riitä perusteluksi vaaleilla valittavalle seutuvaltuustolle ja veronkanto-oikeudelle.
Kuntien välinen yhteistyö ja sen tiivistäminen on useissa maissa ollut keskeisellä sijalla, kun on ratkaistu metropolialueen tasoisten tehtävien järjestämisestä. Yhteistyön hyväksi puoleksi selvitys nimeää joustavuuden. Kunnat voivat olla yhteistyössä yhteisissä asioissa ja säilyttää itsenäisyytensä paikallisesti tärkeissä asioissa.