Naisten ja miesten palkkaerojen kaventamisesta puuttuu tahtoa, toteaa Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori.
– Tavoitteeseen sitoutuminen on ollut heikkoa. Nyt vallalla on tappiomieliala, jota ei voi hyväksyä.
Vuodesta 2005 käynnissä ollut samapalkkaisuusohjelma ei näytä SAK:n tasa-arvotilaisuudessa puhuneen Santamäki-Vuoren mielestä saavuttavan tavoitettaan. Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet siihen, että naisten säännöllisen ansion euro on vähintään 85 senttiä vuonna 2015. Nyt ollaan 82 sentissä.
– Tavoite on ollut haastava, mutta myös realistinen. Nyt on jo luovutettu, ja aivan turhaan.
Santamäki-Vuori pitää tärkeänä, että hallitus ja työmarkkinaosapuolet sitoutuivat ensimmäistä kertaa aikataulutettuun tavoitteeseen.
– Osapuolet sitoutuivat myös siihen, että jos keinoja ei löydy, koetetaan löytää uusia, hän muistuttaa.
Kunta-alan palkkataso matala
Perusongelmana Santamäki-Vuori pitää palvelualojen ja erityisesti naisvaltaisen kunta-alan matalaa palkkatasoa. Alan keskiansiot ovat noin 450 euroa alemmat kuin yksityisellä sektorilla.
Palkkatasoa on yritetty kohentaa uusilla palkkausjärjestelmillä, mutta niiden käyttöönotto kangertelee.
– Palkkausjärjestelmiä ei sovelleta asianmukaisesti, koska siihen ei ole rahaa.
Ongelmana on myös lakisääteisten tasa-arvosuunnitelmien laatu.
– Niitä on tehty entistä useammin, mutta laadussa on puutteita. Suunnitelmia tehdään sen takia, että siihen on velvoite eikä siksi, että ne tekisivät eroja näkyviksi, Santamäki-Vuori toteaa.
Hänen mukaansa laki kaipaisi täsmennystä. Työantajalla pitäisi olla velvollisuus analysoida tuloksia ja tiedottaa suunnitelmista henkilöstölle.
– Myös luottamushenkilöille pitäisi antaa oikeus yksilökohtaisten palkkatietojen saantiin mahdollisissa syrjintätapauksissa.
Palkankorotus pyytämättä
Santamäki-Vuoren mukaan samapalkkaisuusohjelmaa pitäisi jatkaa määrätietoisesti.
– Kunta- ja valtiontaloutta tulisi resurssoida riittävästi, jotta julkisella sektorilla olisi mahdollisuudet tasa-arvoiseen palkkapolitiikkaan.
Nyt poliittinen puhe on keskittynyt vain julkisen talouden kestävyysvajeeseen.
– Naisia vaaditaan maksumiehiksi kansainvälisen pankkikeinottelun seurauksista. On vahinko, jos palkkausasia jää vaalikeskustelussa päiväkohtaisten teemojen alle.
Santamäki-Vuori peräänkuuluttaa myös pelisääntöjä, jotka vähentävät työntekijän oman aloitteellisuuden merkitystä palkansaannissa.
– Miehethän ovat kärkkäämpiä vaatimaan lisää palkkaa kuin naiset. Palkankorotus ei saisi jäädä vain oman aktiivisuuden piikkiin.
Santamäki-Vuoren mukaan on turha kiistää, etteikö työuran katkoilla olisi haitallisia vaikutuksia naisten palkkaukseen ja työtehtävien kehitykseen.
– On ratkaiseva kysymys, missä on julkisen tuen painopiste, palveluissa vai hoitovapaissa.