Seisomme 4 500 metrin korkeudessa Perun Keski-Andien vuoristossa. On heinäkuu, Perun sydäntalvi.
Punakiviseltä jyrkänteeltä avautuvassa montussa näkyy peltikattoisia halleja, valkoisia tomukasoja ja utuisia vesialtaita. Ne kuuluvat Azulcocha-sinkkikaivokselle.
– Katso tuota jätevesiallasta, sieltä saasteet valuvat suoraan jokiin, sanoo vieressäni seisova Domingo.
Hän on läheisessä Cunasjokilaaksossa asuva karjankasvattaja.
Kymmenen vuotta aiemmin Domingo puhui äänekkäästi kaivoksen puolesta. Hän lähetti jopa kirjeen Perun kaivosministeriöön, jossa hän vaati sitä myöntämään kaivokselle ympäristöluvan.
Nyt Domingon kanta on muuttunut.
Vuodet kuluivat, mutta kaivosyhtiöiden lupailemia parannuksia ihmisten elinoloihin köyhällä vuoristoseudulla ei näkynyt. Naapurikylien asukkaat alkoivat myös valittaa jokivesien oudosta väristä.
Sitten vuonna 2018 eräänä yönä joukko joen varrella laiduntaneita lehmiä kuoli. Kukaan ei tiedä tarkkaa syytä. Kylissä kuitenkin kiersi huhu, että sinä yönä kaivoksen jätevesiallas vuosi yli ja raskasmetalleja sisältävää jätevettä valui jokiin.
Se oli Domingolle viimeinen pisara.
– Aion tehdä kaikkeni, että kaivos suljetaan. Tai pian meillä on kuollut joki, hän sanoo.
Kaivokset ova tuoneet vaurautta
Kaivosteollisuus on Perun talouden pilari.
Maan vanhimmat kaivokset perustettiin jo inkaimperiumin aikana 1200–1400-luvuilla. Andien suurin alkuperäiskansa, inkat, louhivat artesaanikaivoksilta muun muassa kultaa ja hopeaa.
Myöhemmin 1500-luvulla espanjalaiset valloittajat valjastivat inkojen kaivokset tuottamaan rikkauksia siirtomaahallitsijoille.
Sittemmin Perun kaivosteollisuus on siirtynyt monikansallisten yhtiöiden haltuun. Uusi globalisaation sysäämä kaivosbuumi lähti liikkeelle Keski-Andeilta.
1900-luvun alussa yhdysvaltalainen Cerro de Pasco Copper Corporation -yhtiö perusti siihen asti Perun suurimman kaivosyhtymän alueelle. Pari vuosikymmentä myöhemmin se avasi Azulcochan-kaivoksen.
– Aion tehdä kaikkeni, että kaivos suljetaan. Tai pian meillä on kuollut joki,
Kaivosteollisuus on tuonut maalle vaurautta, mutta sen vaikutukset ympäristöön ovat olleet synkät.
La Oroya, joka tunnetaan Keski-Andien tärkeimpänä kaivoskaupunkina, nimettiin vuonna 2006 yhdeksi maailman saastuneimmista kaupungeista yhdessä Ukrainan Tšernobylin kanssa.
1990-luvun alkuun asti kaivosten ympäristövaikutuksia ei säädelty Perussa käytännössä ollenkaan. Vuonna 1993 maan perustuslakiin kirjattiin ensimmäistä kertaa kaivoksia velvoittava ympäristölaki.
Saasteiden vaikutukset ovat kuitenkin kauaskantoiset. Mineraalien erottelussa syntyvät raskasmetallit kulkevat jokien mukana pitkiäkin matkoja. Ne kasautuvat jokien sedimentteihin, mistä ne rikastuvat kaloihin ja jokiympäristöön. Siksi niiden haitalliset vaikutukset näkyvät usein vielä pitkänkin ajan jälkeen.
Cerro de Pascon kaupunki on tästä ilmeinen esimerkki. Vaikka aktiivinen kaivostoiminta loppui jo yli vuosikymmen sitten, raskasmetalleille altistumisen riski on edelleen maan korkein. Vuonna 2018 tuhatta asukasta kohden 22:lta löytyi verestä hälyttäviä määriä raskasmetalleja. Heistä suurin osa oli lapsia.
Jokien vedet elinehto
Domingo sanoo, ettei halua samaa kohtaloa kotikylälleen.
Hän ja lähikylien asukkaat ovat pettyneitä siihen, kuinka vuosien ajan Azulcochan kaivosta pyörittäneet eri kaivosyhtiöt ovat pimittäneet heiltä tietoja kaivoksen vaikutuksista veteen.
– Yksikään yhtiöistä ei ole noudattanut ympäristösäännöksiä. Alussa kaikki aina maalailevat meille hienoja asioita, mutta kun palaavat toimistoihinsa Liman pääkaupunkiin, kaikki unohtuu, hän sanoo.
Perun ympäristöviranomaisten raporteista ilmenee, että kaivosta ympäröivien jokien raskasmetallipitoisuudet ovat paukkuneet yli sallittujen rajojen yli vuosikymmenen ajan. Myös veden hallinnassa on ollut vakavia puutteita, mutta toiminnan on annettu jatkua.
”En vastusta kaivoksia, mutta toiminnan on oltava sellaista, ettei siihen kuole kärpänenkään.”
Vuonna 2019 Azulcocha myytiin perulais-kanadalaiselle Sierra Sumaq Rumi -yhtiölle. Se lupasi paikallisille asukkaille olevansa erilainen kaivosyhtiö ja huolehtivansa vesiensuojelusta.
Kaksi vuotta myöhemmin kaivoksen lähellä virtaavan joen vesistä löytyi Perun ympäristöministeriön rajat yli 20-kertaisesti ylittävä määrä arseenia. Arseeni on sinkin erottelussa syntyvä raskasmetalli. Suurina määrinä se voi aiheuttaa syöpää.
Jokien vedet ovat Cunasjokilaakson asukkaille elinehto. Alajuoksulla suurin osa ihmisistä saa elinkeinonsa maanviljelyksestä, johon saadaan kasteluvesi Cunasjoesta. Korkeammalla yläjuoksulla ihmiset kasvattavat karjaa tai alpakoita, sillä ilmasto on liian kylmä maanviljelyyn. Eläinten laitumet sijaitsevat jokien varsilla, josta ne juovat vettä.
– Kyse on ainoasta vedenlähteestämme. Jos meiltä loppuu vesi, se on myös elinkeinomme loppu, Domingo sanoo.
– Kaivos on ajamassa meitä kohti köyhyyttä kehityksen sijaan. Siksi sanomme kaivosyhtiölle ei ja aiomme vastustaa sitä viimeiseen asti, Domingo sanoo.
Rankkasateet lisäävät vuotojen riskiä
Perussa rekisteröitiin vuonna 2023 yli 220 ympäristökonfliktia. Lukema on korkein lähes kymmenen vuoteen. Suurin osa konflikteista, lähes 70 prosenttia, liittyi kaivosteollisuuteen ja etenkin veteen.
Monet Andien asukkaista ovat havahtuneet siihen, että hyötymisen sijaan he ovat päätyneet maksamaan Perun kaivosbuumista kovaa hintaa.
Kaivokset ovat Perussa vesistöjen suurin saasteiden lähde. Kaivosteollisuus kuluttaa myös suuria määriä vettä. Tarkka vedenkulutus vaihtelee mineraalin ja paikan mukaan. Suurin riski kaivostoiminnalla on kuitenkin korkean vesistressin alueilla, joihin Peru kuuluu.
Ilmastonmuutos on tehnyt kaivosten aiheuttamat vesiongelmat entistä näkyvämmiksi. Äärisäät, kuten kuivuus, rankkasateet ja hallat, ovat muuttuneet Andeilla yhä rajummiksi.
Etenkin rankkasateet lisäävät kaivosten jätevesialtaiden vuotojen riskiä. Kuivuus puolestaan nostaa raskasmetallipitoisuuksia jokivesissä ja sedimenteissä.
Jäätiköt sulavat
Pahimmillaan kaivokset voimistavat entisestään ilmastonmuutoksen vaikutuksia Andeilla.
Perun alueella on suurin osa Andien jäätikkövuorista, joista jo lähes 40 prosenttia on sulanut pois ilmaston lämpenemisen vuoksi. Tämä on vakava uhka veden saatavuudelle, sillä vuoristojäätiköiden sulamisvesi on alueen asukkaille pääasiallinen veden lähde.
Tutkimusten mukaan kaivosten pölysaaste jäätikköalueilla voi nopeuttaa niiden sulamista. Chilessä kaivosten jätealtaat ja teiden rakennus ovat jo aiheuttaneet jäätikkökatoa.
Perun pinta-alasta noin 16 prosenttia eli 19 miljoonaa hehtaaria on kaivosalueiden peitossa. Suurin osa niistä sijaitsee Andien vuoristossa yli kolmentuhannen metrin korkeudessa, vedenlähteiden syntysijoilla.
Tästä huolimatta kaivosteollisuus leviää Andeilla. Nurinkurisesti sitä ajaa etenkin ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävä vihreä siirtymä.
Hyötymisen sijaan he ovat päätyneet maksamaan Perun kaivosbuumista kovaa hintaa.
Peru on esimerkiksi vihreään siirtymään tarvittavan sinkin toiseksi suurin tuottaja maailmassa Kiinan jälkeen. Sinkistä valmistetaan akkuja, aurinkopaneeleja ja etenkin tuulimyllyjä. Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana sinkin tuotanto on tuplaantunut Perussa.
Eniten perulaista sinkkiä viedään vihreän teknologian tuotantoa johtavaan Kiinaan. Toiseksi eniten sitä päätyy Eurooppaan, etenkin Espanjaan. Pieniä määriä perulaista sinkkiä tuodaan myös Suomeen.
Perun oma vihreä siirtymä on sen sijaan vasta alkutekijöissään. Vain seitsemän prosenttia maan energiasta tulee aurinko- ja tuulivoimasta. EU ja Kiina voisivat tukea maan vihreän teknologian tuotannon kehitystä. Tällä hetkellä ne pyrkivät kuitenkin ensisijaisesti varmistamaan itselleen mahdollisimman edullisen pääsyn mineraaleihin.
Samalla Andien luonto ja ihmiset maksavat niiden mineraalikuumeesta kallista hintaa.
Ilmastonmuutos voimistaa vesipulaa
Heinäkuun ilta-aurinko valaisee Keski-Andien jylhää vuoristonäkymää. Domingo tuijottaa vakava ilme kasvoillaan Azulcocha-kaivoksen louhosalueelle.
– En vastusta kaivoksia, mutta toiminnan on oltava sellaista, ettei siihen kuole kärpänenkään, hän sanoo.
Kaivosta pyörittävä monikansallinen kaivosyhtiö on ilmoittanut tavoitteekseen sinkin tuotannon kymmenkertaistamisen. Veden saastuttamiseen liittyvät kiistat ovat kuitenkin edelleen ratkaisematta.
Samalla ilmastonmuutoksen voimistama vesipula on lisännyt jännitteitä alueen asukkaiden välillä.
Keski-Andien syrjäisessä Cunasjokilaaksossa asuvat ihmiset elävät aikamme suurimpien globaalien muutosten näyttämöllä. Muutokset näkyvät heille katoavana vetenä. He haluavat pitää kiinni jäljellä olevista vedenlähteistään.
– Lähdetään, Domingo sanoo.
– Haluan näyttää sinulle vuoristojärven, jonka vesi on vielä puhdasta.
Järven nimi on Azulcocha.
Se tarkoittaa Andien Quechuan kielellä kirkkaan sinistä järveä.
Essee pohjautuu Anna Heikkisen väitöskirjaan ”Struggles over silenced waterscapes: Claiming justice amidst climate change and mining in the Peruvian Andes”, joka hyväksyttiin Helsingin yliopistossa 16.11.2024. Domingon nimi on muutettu turvallisuussyistä.
uutiskirje 
