– Luonto on keskeinen osa kansallista identiteettiämme. Ehkä siksi olemme eläneet harhaluulossa, että Suomessa ympäristö on hyvässä kunnossa. Emme kuitenkaan ole mikään luonnonsuojelun suurvalta. Esimerkiksi suojelupinta-alalla mitattuna jäämme noin puoleen EU:n keskiarvosta, toteaa filosofian tohtori Janne M. Korhonen.
Hän on kirjoittanut Kalevi Sorsa -säätiön raportin Luonnon vuoro luontokadosta ja tarvittavista toimista suunnan muuttamiseksi.
Rahavelasta huolestunut Petteri Orpon hallitus on omilla toimillaan pahentanut luontovelkaa, ja jopa kiihdyttänyt sitä, raportista ilmenee.
Hallitusohjelmassa luontokato on kyllä otettu huomioon. Siinä Suomi “vastaa luontopolitiikallaan kansainvälisiin sitoumuksiin,” vahvistaa luonnon monimuotoisuutta, lupaa kääntää yhteiskunnan toiminnan luontopositiiviseksi ja tehdä positiivisista vaikutuksista vientituotteen.
Ohjelmassa on kuitenkin vain vähän konkreettisia toimia ja aikatauluja, joilla näitä tavoitteita toteutettaisiin, Korhonen kirjoittaa.
Osa hallitusohjelmasta on jopa ristiriidassa siinä esitetyn tavoitteen kanssa. Hallitus on poistanut kokonaispinta-alaan perustuvat suojelutavoitteet, koska ne eivät sen mielestä ole tarkoituksenmukaisia. Niiden tilalla esitetään, että suojelupinta-ala “kasvaa kohti” maailmanlaajuista ja EU-tason suojelutavoitetta.
Korhosen mukaan sitovien tavoitteiden poistaminen johtaa kuitenkin todennäköisesti luonnon kannalta huonompaan lopputulokseen, kun mikään ei velvoita kunnianhimoisempiin toimiin.
Kaksi lupausta, kumpikin petti
Kahdesta hallitusohjelman konkreettisesta luonnonsuojelutoimesta kumpikaan ei ole toteumassa. Ne olivat valtion vanhojen metsien suojelu ja Heinävedellä sijaitsevan Palokin padon purkaminen.
Leikkaukset ovat kohdistuneet myös luonnonsuojeluun tavalla, joka heikentää luonnon tilaa aktiivisesti. Tästä esimerkki on yksityisten omistamien luontokohteiden suojelun mahdollistaneet METSO- ja elinympäristöjä turvannut Helmi-ohjelmat, joita päätettiin jatkaa, mutta luonnonsuojelun rahoitusta leikattiin hallitusohjelmassa kokonaisuutena yli kolmanneksella.
Metsien omistajilla olisi suojeluhaluja jopa kymmenkertainen määrä verrattuna siihen, mihin rahoitusta riittää. Sen sijaan hallitus on lisäämässä yksityismetsänomistajien puunmyynnin tukea, korottamalla metsävähennystä. Se voi hallituksen esityksen mukaan vähentää valtion verotuloja yli 30 miljoonalla eurolla vuodessa ja kannustaa hakkuiden määrän lisäämiseen.
Edellisellä hallituskaudella ympäristöministeriön ympäristön- ja luonnonsuojelun määrärahat olivat noin 200 miljoonan euron tasolla, tänä vuonna enää 137 miljoonaa euroa.
”Kokonaisuutena Orpon hallituksen toimet siis jopa kiihdyttävät luontokatoa. Riskinä on, että lasku maksetaan myöhemmin, kun Suomi joutuu tekemään kalliimpia toimia velvoitteidensa täyttämiseksi ja luonnon ennallistamiseksi”, raportissa todetaan.
Tarvitaan sitovia tavoitteita
Siinä esitetään useita keinoja, joilla seuraava hallitus voisi pyrkiä kohti suojelutavoitteita.
– Sitovista tavoitteista muun muassa suojelupinta-alan ja ennallistamisen lisäämiseksi tulisi sopia uudessa luontolaissa. Suojelurahoituksen lisäksi tarvitaan uusia kannustimia maanomistajille ja kuluttajille. Sitovalla ekologisella kompensaatiolla voitaisiin varmistaa, että luontohaitat saadaan korvattua, Korhonen sanoo.
Raportissa ehdotetaan kestävän kehityksen kiinteistöveroa, jolloin ympäristölle kestävä maankäyttö tarkoittaisi maanomistajalle alempaa tai jopa negatiivista veroa. Myös kulutusverotuksen tulisi perustua ympäristöjalanjälkeen. Lisäksi suositetaan muun muassa suojelun lisäämistä valtion mailla sekä vapaaehtoista suojelun helpottamista tukemalla luonnonhoitosuunnitelmien tekemistä.
Luonnonsuojelu kannattaa myös taloudellisesti. Uusimpien arvioiden mukaan esimerkiksi metsien hiilinielun romahdus voi tuoda Suomelle EU:lta miljardilaskun lähivuosina, toteaa Kalevi Sorsa -säätiön oikeudenmukaisen siirtymän asiantuntija Antti Ronkainen.
lehti 