Lääketeollisuus ry on huolissaan suomalaisesta lääkekorvausjärjestelmästä. Sen mielestä nykyjärjestelmä, jossa lääkekorvaukset jakautuvat erityiskorvattaviin, peruskorvattaviin ja ei-korvattaviin lääkkeisiin, huonontaa uusimpien lääkkeiden saatavuutta.
Esimerkiksi syövän hoidossa käytettävät lääkkeet kuuluvat usein sataprosenttisesti korvattaviin lääkkeisiin. Uusi lääke pääsee erityiskorvattavien listalle yleensä vasta, kun se on ollut markkinoilla pari vuotta.
– Käytännössä tämä ohjaa lääkkeiden määräämistä. Lääkärit eivät määrää lääkettä potilaalle ennen kuin se on päässyt erityiskorvattavien lääkkeiden joukkoon, Lääketeollisuus ry:n lääkepoliittinen johtaja Sirpa Rinta sanoo.
Kahden kastin erityiskorvauksia
Sirpa Rinnan mielestä on epäloogista, että lääkitys jakautuu peruskorvattaviin ja erityiskorvattaviin lääkkeisiin.
Erityiskorvattavien lääkkeiden ryhmä jakautuu edelleen 100-prosenttisesti korvattaviin ja 72-prosenttisesti korvattaviin. Esimerkiksi pitkäaikaissairaan henkilön lääkearsenaaliin kuuluu usein myös tavallisia peruskorvattavia lääkkeitä.
Jos lääkkeiden suurkuluttajiin kuuluvan lääkekorvaukset ylittävät noin kuudensadan euron omavastuurajan kalenterivuodessa, rajan ylittämisen jälkeen kaikki korvausjärjestelmän piiriin kuuluvat lääkkeet korvataan sataprosenttisesti.
Tämä sekavoittaa suomalaista lääkekorvausjärjestelmää entisestään. Käytännössä omavastuuraja tarkoittaa, että pitkäaikaissairas potilas maksaa vuoden ensimmäisinä kuukausina huomauttavan paljon lääkekuluja, mutta loppuvuodesta hänen lääkekustannuksensa ovat olemattomat.
Vähemmän byrokratiaa?
Suomen nykyinen lääkekorvausjärjestelmä vaatii huomauttavan määrän byrokratiaa Kelan toimistoissa, apteekeissa ja myös potilaalta. Nykyinen korvausjärjestelmä ei hänen mielestään ole linjassa muun muassa valtion tuottavuusohjelman kanssa.
Erityiskorvattavia lääkkeitä käyttävän potilaan saamat korvaukset eivät Rinnan mukaan vähenisi tai lääkekustannukset nousisi, vaikka lääkkeiden korvausjärjestelmää rukattaisiin yksinkertaisempaan suuntaan. Lääkekorvauksissa voitaisiin Rinnan mielestä ottaa mallia Ruotsista ja Tanskasta, jossa lääkekorvausten taso kasvaa progressiivisesti potilaan lääkekustannusten myötä.
Rinta on huolissaan myös Suomessa käytävästä keskustelusta, jossa yhteiskunnan maksamat lääkekustannukset nähdään pelkkänä kulueränä. Vaikka lääkekustannukset ovat nousseet huimasti parinkymmenen vuoden aikana, samalla myös lääkkeet ovat parantuneet ja niillä pystytään hoitamaan sairauksia entistä tehokkaammin.
uutiskirje 
