Viikon kysymys
Maahanmuuttajien työttömyys on yli kaksi kertaa suurempaa kuin kantaväestön työttömyys ja naisten joukossa tilanne on vieläheikompi, vaikka koulutusta ja työkokemustakin löytyisi.
Väestöliitto käynnisti vuoden alusta koulutettujen maahanmuuttajanaisten mentoriverkoston. Mistä näiden naisten työllistyminen kiikastaa, erikoistutkija Minna Säävälä Väestöliitosta?
– Syitä löytyy niin työmarkkinoilta, työelämästä kuin näistä ihmisistä itsestäänkin. Jos töitä ei tahdo löytyä muutenkaan, niin vielä vähemmän niitä löytyy muualta tulleille.
Pelkäävätkö työnantajat muualta tulleiden palkkaamista?
– Kyllä tällaisia pelkoja näyttää olevan. Työnhaku saattaa tyssätä jo vierasperäiseen nimeen. Työyhteisökään ei välttämättä halua mukaan sellaisia, joiden tapoja ajatella ja toimia ei ihan tarkkaan tiedetä ja joista helposti ajatellaan olevan jotain ylimääräistä rasitetta.
– Sitten kun ensimmäinen tällainen ihminen tullut on, huomataan, että ei se nyt niin hankalaa ollut, ja jatko helpottuu.
Mitä esteitä näillä naisilla itsellään on?
– Kielitaito on luonnollisesti iso asia. Oman ammattitaidon tai pätevyydenkin osoittaminen voi olla vaikeaa. Suurin osa tulee tänne sellaisessa iässä, joka on myös aktiivista perheenperustamisaikaa, jolloin perhevelvoitteet voivat heikentää mahdollisuutta päästä työelämään.
– Muutto itsessään tuo stressiä koko perheelle. Kun äidit haluavat luoda turvallisuutta lapsille, ei heti ensimmäiseksi ajatella, että laitanpa lapset päiväkotiin ja menen töihin.
Maahanmuuttajanaisten työllistymisessä ei ole kyse pelkästään näistä naisista?
– Se on tietenkin taloudellisesti koko perheelle tärkeä asia. Mutta työssäkäynnin kautta tapahtuva kotoutuminen vaikuttaa koko perheeseen. Äiti pystyy silloin tukemaan lapsiaan aivan eri tavalla kuin eristäytymällä huonon kielitaidon varassa kotiin.
Monet näistä naisista tulevat kuitenkin maista, joissa naisen paikka on kotona?
– Kotiäidin elämä Suomessa ja vaikkapa Afganistanissa on kuitenkin aivan eri asia. Siihen siellä liittyy isot sosiaaliset verkostot ja paljon käytännön työtäkin. Harva heistä ajattelee, että täkäläinen kotiäidin elämä olisi pitemmän päälle tyydyttävä rooli, vaan he haluavat mukaan yhteiskuntaan.
Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta näiden naisten työllistyminen helpottuisi?
– Kielikoulutus on luvattoman heikoissa kantimissa. Työelämässä tarvittaisiin asennemuutosta, mutta ei se sormia napsauttamalla tapahdu. Tietenkin ihmisiä pitää työllistää samoilla ehdoilla syntymämaasta riippumatta.
– Maahanmuuttaneilta naisiltakin vaaditaan yrittämistä ja aktiivisuutta. Usein on niin, että jos kotoutuminen ja mukaanpääsy yhteiskuntaan kestää kauan, niin ihminen sopeutuu siihen tilanteeseensa.
uutiskirje 
