Euroopan äärilaidalla 1/3
Perussuomalaisten maanvyörymävoitto huhtikuun eduskuntavaaleissa pitää sisällään mielenkiintoisen paradoksin.
Vaikka puolue kampanjoi voimakkaan EU-vastaisilla teemoilla, toi se suomalaiseen politiikkaan uuden, eurooppalaisen mausteen: muukalaisvihamielisen ja osin islaminvastaisen äärioikeiston.
Muualla Euroopassa ilmiö on jo tuttu. Länsi-Euroopassa oikeistopopulistiset puolueet ovat jo pitkään lietsoneet uhkakuvaa mantereelle rantautuvasta muslimien hyökyaallosta ja yhteiskuntien sisään jo nyt luikerrelleesta islamisoitumisen myrkkykäärmeestä.
Käytännössä ”totuuden puhuminen” tarkoittaa räikeää herjaamista ja avointa vihapuhetta.
Äärioikeistoa seuraavien asiantuntijoiden mukaan muslimeista on tullutkin eräänlaisia 2000-luvun juutalaisia, syntipukkeja, joita muukalaisvihamieliset puolueet eri puolilla Eurooppaa syyttävät ongelmista omissa yhteiskunnissaan.
Klassinen syntipukkiajattelu
Muukalaisviha yleensä ja islamin vastaisuus erikseen muodostavat tärkeimmän poliittisen voimanlähteen muun muassa Ruotsin valtiopäiville nousseelle Ruotsidemokraateille, Tanskan Kansanpuolueelle, Ranskan Kansalliselle Rintamalle sekä Itävallan kahdelle äärioikeiston puolueelle FPÖ:lle ja BZÖ:lle.
Raivokasta islaminvastaisuus on myös Hollannin Vapauspuolueessa, jonka puheenjohtaja Geert Wilders on rinnastanut islamin fasismiin ja verrannut Koraania Mein Kampfiin.
Kyseessä onkin klassinen syntipukkiajattelu, jossa syyllisyys yhteiskunnan ongelmiin kaadetaan pienen vähemmistöryhmän päälle.
Muukalaisvastaisia puolueita kaikkialla Euroopassa yhdistää se, että ne julistavat sanovansa maahanmuutosta vain sen, mitä kansan syvät rivit todellisuudessa ajattelevat. Käytännössä ”totuuden puhuminen” tarkoittaa räikeää herjaamista ja avointa vihapuhetta.
Romanit ja juutalaisetkin kelpaavat
Itäisen Keski-Euroopan maissa muslimit ovat kuitenkin huonoa syntipukkimateriaalia, koska heidän määränsä on hyvin vähäinen. Siksi äärioikeisto on hakenut vihansa kohteeksi romanit ja paikoin – vanhan koulun fasismin mukaisesti – myös juutalaiset.
Varsinkin Unkarissa, Tšekissä, Slovakiassa, Romaniassa ja Bulgariassa muukalaisvihamieliset puolueet pitävät juuri romaneja yhteiskunnan ykkösvihollisina.
Äärioikeiston kuva ei silti olisi täydellinen, ellei sen poliittisesta likakaivosta nousisi pintaan historian kaikkein synkimpiä ja pahanhajuisimpia kuplia – juutalaisvihaa. Toisaalta antisemitismi ei teemana ole kovin suosittu, koska sillä on Euroopassa erittäin paha kaiku.
Silti Natsi-Saksan kaasukammioiden kieltäjiä ja vähättelijöitä löytyy myös hyvin menestyneiden presidenttiehdokkaiden keskuudesta. Tästä osoituksena ovat Ranskan Jean-Marie Le Pen, joka nousi vuoden 2002 presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle.
Samalla asialla on ollut Itävallan FPÖ:n ehdokas Barbara Rosenkranz, joka keräsi kevään 2010 presidentinvaaleissa 15 prosenttia äänistä.
Aiheesta enemmän perjantaina 27.5.2011 ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
