”Lampedusaan saapuu ihmisiä, ei numeroita”

Italialle kuuluva mutta lähellä Tunisian rannikkoa sijaitseva Lampedusan saari on aina toiminut porttina Eurooppaan. Asiasta ei aiemmin ei ole syntynyt samanlaista mekkalaa kuin tänä keväänä 26 000 tunisialaisen rantauduttua saarelle.

Pääministeri Silvio Berlusconin johtama Italian hallitus maalasi Lampedusasta pelottavan painajaisen, jossa hallitsematon siirtolaistulva kehitysmaista vyöryy Eurooppaan.

Italialaiset poliitikot ja viestimet värittivät kauhukuvaa ”siirtolaishyökkäyksestä”. Eurooppalainen media tarttui syötiin, ja jopa pidättyvä BBC otsikoi dokumenttinsa The Invasion of Lampedusa.

Äärioikeisto otti tilanteesta kaiken irti. Ranskan Marine Le Penin ohella poliitikkoja Italiasta ja Britanniasta kävi saarella ”osoittamassa solidaarisuutta asukkaille”.

Saarelaiset yllättyivät

Ihmisvirta yllätti monet saarelaiset. Liikenne oli vuosien ajan pysynyt piilossa, sillä luvatta Lampedusaan rantautuneet siirrettiin pikavauhtia säilytyskeskuksiin ja edelleen mantereelle.

Kun Berlusconi kieltäytyi ensin avaamasta keskuksia, lampedusalaiset joutuivat kasvokkain tulijoiden kanssa.

Saarella nähtiin maaliskuussa pieni mielenosoitus, joka vaati rannikkovartiostoa pitämään siirtolaiset loitolla. Useimmat asukkaat ottivat kuitenkin tilanteen yllättävän tyynesti.

Silvana-nimisellä kahvilanomistajalla on hyviä muistoja tunisialaisista, jotka tuplasivat saaren asukasmäärän pariksi viikoksi.

– He käyttäytyivät hyvin, ja Lampedusan asukkaat kohtelivat heitä hyvin, Silvana sanoo. Siirtolaisten sijasta hän moittii Italian hallitusta ja Euroopan unionia kriisin kehnosta hoidosta.

Solidaarisuus heräsi

Hätiin ehtivät alussa vain Punainen Risti ja Lääkärit ilman rajoja. Pian Lampedusan kirkko ja muut yhteisöt alkoivat järjestää siirtolaisille ruokaa ja vaatteita.

Muuan opettaja toi oppilaansa tapaamaan tulokkaita kulttuurivaihdon nimissä. Paikallinen Paljasjalka-kulttuuriyhdistys valmisti päivittäin sata ateriaa jäsentensä rahoituksella.

Yhdistys vaalii Lampedusan roolia muuttoliikkeen risteyksenä ja järjestää vuosittain aiheesta filmifestivaalin.

– Hallitus näki numeroita, me näimme ihmisiä, yhdistyksen jäsen Jiacomo Sferlazzo sanoo.

Kesäkuussa tulijaa tervehtivät Lampedusan pienellä lentokentällä valokuvat tunisialaisista ja matkailulehti hehkuttaa ”lampedusalaista solidaarisuutta”. Asukkaita huolettaa enemmän hotellivarausten väheneminen kuin siirtolaisten tulo.

Berlusconi vastaan Sarkozy

– Turistit pelkäävät ongelmia, sanoo hotellialalla työskentelevä nuorukainen. Hän vakuuttaa, että lampedusalaiset ja afrikkalaiset tulevat mainiosti toimeen.

Osaan hotelleista on majoitettu saarelle rahdattuja poliiseja, sotilaita ja karabinieereja. He maksavat kuitenkin kehnommin kuin matkailijat ja voivat häipyä äkkiä.

Sekä lampedusalaiset että siirtolaiset joutuivat Italian ja Ranskan välisen kiistan nappuloiksi. Skandaaleissa rypevä Berlusconi sai käännettyä huomiota itsestään tulokkaisiin. Ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy kalasteli Le Penin kannattajia kieltämällä tunisialaisilta pääsyn Ranskaan.

Selkkaus lykättiin EU:lle, joka päätti heikentää yhtä Euroopan integraation kulmakivistä: vapaata liikkumista Schengen-alueella rajoitettiin hätätapauksissa.