Vasemmistoliiton osallistuminen hallitukseen sai aikaan liikehdintää vasemmistossa. Eduskuntaryhmää muokattiin ja jokunen jäsen jopa erosi hallituspäätöksen vuoksi. Hallitukseen kuitenkin yhteisellä, joskaan ei yksimielisellä, päätöksellä mentiin. Sen kanssa on nyt elettävä seuraavat vuodet ja otettava siitä se paras irti mitä on saatavissa.
Erimielisyydet hallitukseen menosta sai aikaan keskustelua yhtenäisestä Vasemmistosta. Keskusteluissa kuuli, että politiikka on joukkuepeliä, jossa kaikkien on pelattava samaan maaliin ja oltava yhtenäisiä. Toisaalta on puhuttu, että jokaisella tulee olla yksilönvapaus tehdä kuten parhaaksi näkee, myös politiikassa.
Erilaiset ihmiset ovat puolueelle voimavara, ei heikkous.
Puoluepolitiikka on joukkuepelaamista, mutta se ei saa estää yksilönä olemista. Hyvä joukkue on sellainen, missä sooloilijoille etsitään hyvä paikka toimia niin, että joukkueesta tulee vahvempi. Joukkue ei koskaan koostu täysin samanlaisista osaajista, koska muuten peli ei kulkisi lainkaan. Jääkiekkojoukkueessa jonkun on oltava maalivahtina ja jonkun hyökkääjänä, kaikki eivät voi toimia puolustajina.
Tästä joukkueajattelusta meillä olisi vielä paljon opittavaa Vasemmistossa. Erilaiset ihmiset ovat puolueelle voimavara, ei heikkous. Yhteen muottiin jokaisen laittaminen on vastenmielistä ja tavoitteeseen nähden turhaa. Vasemmisto haluaa vapautta, aloitettaisiinko jälleen kerran omasta porukasta.
Julkisuuskuvamme ei ole aina ollut mitä parhain ja ei se tunnu tästä parantuvankaan, jos jatkamme samalla rähinälinjalla. Erimielisyydet kuuluvat elämään ja ennen kaikkea politiikkaan. Puoluepolitiikassa niistä on osattava tehdä voimavara. Olemme Vasemmistossa monenkirjava sakki, joka on täynnä kriittisiä ihmisiä.
Minulle yhtenäinen vasemmisto ei tarkoita joukkoa ihmisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla kaikesta tai joilla kaikilla olisi samanlaiset toimintatavat. Minusta yhtenäinen vasemmisto on joukko ihmisiä, joilla on samansuuntainen päämäärä. Sitä voisi kuvata maratonjuoksuna. Jokainen juoksija haluaa ylittää maaliviivan, tyyli ja tahti vain on erilainen. Kaikilla on kuitenkin sama tavoite, ylittää se maaliviiva. Maailmaa muutetaan yhdessä, ei yksin. Siksi yhtenäisen vasemmiston tulee olla joustava sen yksilöitä kohtaan ja olla armollinen myös toisinajattelijoille.
Kirjoittaja on puoluehallituksen jäsen
lehti 