Viktor Pelevinin kuvaukset sopivat osittain nyky-Suomeenkin. Poliitikot ovat televisiolähetyksissä pelkkiä puhuvia päitä. Samat poliittiset vitsit valitaan uudelleen vaaleista toiseen.
Generation P kuvaa neuvostoajan kasvatuksen saaneen Pepsi-sukupolven muuttumista Coca-Cola-sukupolveksi, kun päähenkilö Vavilen Tatarskin ajautuu villin kapitalismin pyörteisiin.
Viidennen maailmanvallan päähenkilö Roma Storkin puolestaan muuttuu Rama Toinen -jumalaksi joutuessaan yhteiskuntaa hallitsevien Vampyyrien seuraan.
Totuuden hämäävänä mittarina on raha.
Yhteiskunnan valtapyramidi näyttäytyy Vampyyrien hallitsemassa mediakratiassa hyvin toisenlaiselta kuin Montesquieun muotoilema valtiovallan kolmijakoperiaate, joka perustuu toimeenpanovaltaan, lainsäädäntövaltaan ja lainkäyttövaltaan.
Mediakratiassa vallankäyttö on keskitetty pääprovokaattorille, tulevaisuusjohtajalle, huvinäytöspäällikölle ja urheilupomolle.
Provokaatio on keskeisin yhteiskunnan organisointiperiaate. Se takaa, että kaikkien ihmisten toiminta perustuu ainoastaan pelkoon ja keskinäiseen kateuteen.
Diskurssi ja glamour
Mediakratiassa valtio, media ja kulttuuri ovat saumattomasti samaa pakettia. Varsinainen valtiollinen johtajaeliitti puuttuu. Heidän sijallaan on joukko henkilöitä, jotka yrittävät hakeutua paikkoihin ja seurapiireihin, missä järjestelmän kultasuonet sykkivät.
Pelevinin kuvaama järjestelmä perustuu glamouriin ja diskurssiin. Niiden ydin on naamioituminen ja kontrolli sekä niitä seuraava valta.
Lumousta ja viehätysvoimaa tavoitteleva glamour on rahan muodossa ilmaistua seksiä. Keskustelua ja väittelyä ilmaiseva diskurssi on seksiä, jota ei ole tarpeeksi. Se ilmaistaan rahassa, jota ei ole. Diskurssi esitetään jonain hyvin viisaana ja käsittämättömänä, glamour puolestaan ylellisenä ja kalliina.
Diskurssin ja glamourin maailmaa hallitsevat ihmisiksi naamioituneet vampyyrilepakot, joiden vallan salaisuutena on seteleistä uutettu taikajuoma bablos. Sen juominen johdattaa vallan ja nautintojen lähteille.
Vampyyrit ovat eräänlaisia Bildenberg-säätiöläisiä, jotka ohjaavat pimennosta maailman kulkua.
Nautakarjan pilttuut
Totuuden hämäävänä mittarina on raha. Se on kuin yrittäisi mitata viivoittimen pituuden viivoittimella itsellään.
Vanha vampyyri Enlil Maratovits kiteyttää, että inhimillinen sivilisaatio ei ole mitään muuta kuin valtaisaa rahantuotantoa. Ihmisten kaupungit ovat pelkkiä rahatehtaita:”Kutsuttiinpa ihmisen ammattia millä nimellä tahansa, se on vain valtausläntti rahalouhoksella. Siellä ihminen tekee työtä koko ikänsä ja kutsuu sitä uraksi.”
Nykyiset avokonttorityöpaikat seinäkkeineen muistuttavat Maratovitsin mielestä suuren nautakarjan pilttuita. Rehuliukuhihnan sijaan toimistoproletaarien turvan edessä vain sijaitsee näyttö, jolla rehua esitellään digimuodossa. Pilttuussa tuotetaan rahaa.
Vampyyrien tavoitteena on luoda kulttuuri, joka perustuu äärettömään ja loputtomaan televisiolähetystarjontaan. Siinä oppimateriaalit sulautuvat yhteen arkisten sarjafilmien, perhealbumien ja kehnon harrastelijapornon kanssa.
Julkisen keskustelun piiriin tuodaan taukoamatta harvoja sallittuja aiheita aina uudessa pakkauksessa. Mainosten ainainen lupaus ihmeestä peittää alleen sen, että ihmeellinen puuttuu elämästä kokonaan.
Homo Zapiens
Generation P:ssä ihminen on muuttunut Homo Zapiensiksi, joka on toisen elokuvan kuvauksista laadittu elokuva, jota esitetään tyhjille seinille.
Mediakratiassa pidettävissä vaaleissa objektina ja subjektina on televisiolähetys ja mainokset. Vanha demokratia-sana muodostettiin kreikan kielen sanasta demos, mediakratian demokratia on muodostettu sanasta demoversio.
Generation P kuvaa Jeltsinin aikaa. Televisiossa puhuvat animaationuket vaikuttavat Jeltsinin ja duuman edustajien näköisiltä.
Homo Zapiensia hallitsee oraalinen vau-impulssi, joka saa solun imemään sisäänsä rahaa. Homo sapiens uskoi, että todellisuus on materiaalinen maailma. Homo Zapiensille todellisuus on televisiossa näytettävä materiaalinen maailma.
Homo Zapiensin yhteiskunnassa kirjojen ja elokuvien pääsisältönä on Coca-Colan piiloylistys ja hyökkäykset Pepsi-Colaa vastaan ja päinvastoin.
Köyhyytensä vuoksi Moskovan laitamille vetäytynyt toisinajattelija Morkovin esittelee buddhalaisen tavan katsoa televisiota. Ensin katsotaan televisiokuvaa ilman ääntä. Jos vaikuttaa siltä, että televisiossa sanotaan jotain tärkeää, on tuo ajatus välittömästi neutralisoitava pois mielestä.
Sen jälkeen katsotaan televisiota, jossa on ääni mutta ei kuvaa. Tämän vaiheen jälkeen on vaivatonta ryhtyä katsomaan suljettua televisiota ja keksiä itse, millaisia ohjelmia sieltä lähetetään. Sen jälkeen voi katsoa kaikki uutislähetykset avaamatta televisiota.
Tärkeintä on istua selkä suorana, käsiä on parasta pitää vatsalla oikea kämmen alla ja vasen päällä.
Viktor PelevinVuonna 1962 syntyny Pelevin on opiskellut kirjallisuutta ja työskennellyt toimittajana, copywriterina sekä kääntäjänä. Hänen tuotantoonsa kuuluu romaaneja, pienoisromaaneja, novelleja, kertomuksia ja esseitä.Teoksista on Suomessa julkaistu Hyönteiselämää (1999), Generation P (2000), Omon Ra (2002), Kauhukypärä (2005) sekä Viides maailmanvalta (2009). Ne on suomentanut Arja Pikkupeura.
uutiskirje 