Puheet istuvan hallituksen kaatumisesta tai ylipäätään lyhytikäisyydestä saa viimeistään nyt budjettiriihen jälkeen lopettaa. Kaikki hallituspuolueet ovat selvästikin sitoutuneet viemään Suomen ohi tai yli edessä olevien hankalienkin talouden karikkojen, vaikka se ei helppoa olekaan.
Hallitusrintama on yhtenäinen toisin kuin oppositio. Perussuomalaisten rapautumisprosessi on alkanut ja keskusta etsii alenevien kannatuslukujen varjossa yhä hapuillen itseään.
Tämän vuoden budjettiriihi puitiin läpi ennätysvauhtia, vain muutamassa tunnissa. Kaikesta huolimatta tämä oli pienoinen yllätys, sillä valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) talousarvioesitykseen sisältyi kuitenkin muutamia kiistanalaisia ehdotuksia. Olisi luullut, että näistä rahamääriltään kuitenkin suhteellisen pienistä asioista olisi voitu vielä keskustella. Muun muassa kansalaisia kiukuttavia kulutusveroja on tarkoitus kerätä useammastakin lähteestä.
Hallitusrintama on yhtenäinen toisin kuin oppositio.
Hallituspuolueet halusivat viestittää, että ne toimivat eurokriisin varjossa ja muutenkin epävarmassa taloustilanteessa yksituumaisesti. Ohjenuorana hallituspuolueilla oli budjettiriihessä alkukesästä pitkän ja monipolvisen väännön jälkeen syntynyt hallitusohjelma. Kun valtiovarainministerin budjettiesitys noudatteli pitkälti hallitusohjelmaa, niin linjoista ja isommista määrärahoista ei enää budjettiriihessä voinutkaan syntyä keskustelua tai kaupankäyntiä.
Toisaalta ei olisi mitenkään kummallista, jos monen puolueen hallituksessa käytäisiin keskusteluja yksityiskohdista. Lopultahan kaikki ratkaisut ovat kuitenkin jonkinlaisia kompromisseja. Mikään taho ei saa omia kantojaan – ehkä virkamiehiä lukuunottamatta – sellaisenaan läpi.
Maailman ja etenkin Euroopan talouden tilanne on nyt sellaisessa myllerryksessä, että hallitus itsekin arvioi joutuvansa viimeistään kevättalvella tarkastelemaan omia päätöksiään. Ensi vuoden talousarviota jouduttaneen joka tapauksessa paikkaamaan lisäbudjeteilla, mikä sinänsä ei ole poikkeuksellista.
Talouden tutkimuslaitokset alentavat nyt kilvan ensi vuoden kasvuennusteitaan, kun maailmantalous horjuu sekä Yhdysvaltojen ja Euroopan velkakriisi odottaa ratkaisuaan.
Jos alenevan talouskehityksen ennusteet toteutuvat, niin hallituksen on pakko tehdä korjausliikkeitä. Tuloja on vaikea yhtäkkiä taikoa lisää, kun verotuksen kiristäminenkään ei onnistu käden käänteessä. Jos/kun taloutta joudutaan tasapainottamaan, niin silloin on miltei väistämättä turvauduttava säästöihin. Mitä ne olisivat ja mihin ne kohdistuisivat, sen ratkaisevat hallituspuolueet omalla painoarvollaan? Oppositiolla on tässä(kin) vain sivusta seuraajan rooli.
lehti 