Pintaa syvemmältä
Julia Timoshenko muistetaan maalaistytön kampauksellaan Ukrainan oranssi-vallankumouksen keulakuvana. Seitsemän vuotta sitten toivottiin varsinkin maan ukrainaa puhuvassa länsiosassa irtiottoa vanhasta diktatuurista ja liittymistä Euroopan unioniin.
Sitkeän liikehdinnän tuloksena läntinen ehdokas Viktor Justshenko voittikin, mutta osoittautui varsin saamattomaksi, eikä Timoshenko pääministerinä myöskään pystynyt eheyttämään kansaa. Seuraavissa presidentinvaaleissa vuoden 2010 alussa venäjää puhuvan itäosan ehdokas Viktor Janukovitsh voittikin vuorostaan ja vanhat ajat ovat palanneet.
Janukovitsh on jo aikaisemmin antanut asettaa useita Timoshenkon ministereitä syytteeseen erilaisista väitetyistä rikoksista tai vääristä poliittisista päätöksistä, nyt on tullut Timoshenkon vuoro. Hänhän ei oikeasti ole mikään viaton maalaistyttö, vaan hänen väitetään rikastuneen 90-luvulla hämärillä kaasukaupoilla, joita ei koskaan ole selvitelty.
Ukraina on nro 1 maailmassa lasten alkoholismissa.
Eikä selvitellä nytkään, vaan häntä syytetään Ukrainalle epäedullisen kaasutoimitussopimuksen allekirjoittamisesta Gazpromin kanssa vuonna 2008. Kaikki vastaavat sopimukset Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat ukrainalaisten mielestä olleet liian kalliita – on siten vaikeaa nähdä, miten Timoshenkon voi tuomita juuri tästä sopimuksesta.
Tästä ei Ukrainassa ole keskusteltukaan. Kaikki lähtevät siitä, että kyseessä on poliittinen toimenpide, jonka tarkoitus on siirtää Janukovitshin vaarallisin vastustaja syrjään ja varoittaa kaikkia muitakin mahdollisia vastustajia.
Nyt Janukovitsh ja hänen avustajansa ovat huomanneet tehneensä laskuvirheen. Aikaisempiin ministerioikeudenkäynteihin ei lännessä reagoitu mitenkään, mutta Timoshenkon kohtelu on herättänyt sen verran äänekkäitä protesteja EU:n piirissä, että oikeudenkäynnissä piti ottaa tuumaustauko.
Huhuttiin jo, että tuomiota rukattaisiin alas EU:n rauhoittamiseksi. Joulukuussa on nimittäin ollut tarkoitus allekirjoittaa kaksi tärkeää sopimusta yhteistyöstä ja vapaakaupasta EU:n kanssa. Janukovitsh ei ehkä itse ole EU:n ylimpiä ystäviä, mutta hänen tärkeimmille tukijoille, Donbassin terästehtailijoille ja muille pohatoille, EU-vienti on hyvin tärkeä.
Tämä ei ilmeisesti kuitenkaan vaikuttanut asiaan. Kun oikeudenkäynti tiistaina alkoi uudestaan, syyttäjä vaati Timoshenkolle seitsemän vuotta vankeutta ”valtuuksien ylittämisestä” sopimuksen solmimisessa. Ilmeisesti Janukovitsh on kuitenkin päättänyt, että vastustajien raivaaminen tieltä pois on tärkeämpää kuin EU-suhteiden kehittäminen. Tällä päätöksellään hän tuntuu siirtyvän Valko-Venäjän yksinvaltiaan johtajan Aljaksandr Lukashenkan rinnalle. Tilanne voi kuitenkin vielä muuttua lähiviikkoina ja -kuukausina.
Ukrainan viettäessä viime kuussa 20-vuotiasta taivaltaan itsenäisenä valtiona terävänäköinen ja -kielinen lehti Dzekalo tyzhnia (eli Viikon peili) teki yhteenvedon tämän kauden saavutuksista. En ole enää löytänyt lehden englanninkielistä versiota netistä, joten joudun tyytymään mainion kiovalaisen kolumnistin Mykola Riabtshukin siteerauksiin.
Lehden mukaan Ukraina on nro 1 maailmassa lasten alkoholismissa ja nro 5 alkoholin kulutuksessa, nro 2 Euroopassa hiv:n levinneisyydessä, IMF:n toiseksi suurin lainanottaja, nro 5 maailmassa maastamuutossa ja nro 10 vankien lukumäärässä.
Ei lohduta kovin paljon, että Ukraina on toisella tavalla laadittujen listojen loppupuolella: elämänlaadussa sijalla 73 (192 maan joukossa), sananvapaudessa nro 131, korruptiossa nro 134 (180:sta), talouden vapaudessa nro 164 (179:stä).
Irvokasta kyllä, samaan lehden numeroon sisältyy myös presidentti Janukovitshin lennokas juttu, jossa hän painottaa Ukrainan ”valintaa Euroopan puolesta” ja sen sitoutumista ”eurooppalaisiin arvoihin”. Hänen mukaansa hallitus on suorittanut laajoja uudistuksia ja taistelee tarmokkaasti korruptiota vastaan.
Riabtshuk kommentoi happamasti, että kaikkien uudistusten päämäärä on ollut kohottaa entisestään presidentin oligarkkiystävien elämänlaatua, kun tavallinen kansa on edelleen köyhtynyt. ”Korruptionvastainen taistelu” on kohdistunut opposition johtajiin, ei missään tapauksessa ”Donetskin mafian” johtajiin. Lain kunnioituksestakaan ei kannattaisi puhua.
Jako Länsi- ja Itä-Ukrainaan ei ole ainoastaan maantieteellinen. Maan läntiset osat ovat aikoinaan kuuluneet Habsburgin valtakuntaan, Puolaan, Tshekkoslovakiaan ja Unkariin ja niillä on enemmän kokemuksia jonkinlaisesta demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Muuten Ukraina on monet vuosisadat kuulunut Moskovan alaisuuteen ja ukrainan kielikin on säilynyt huonosti. Elintaso taas on alempi läntisessä Ukrainassa.
Venäjää puhuvat itäukrainalaiset ovat nyt niskan päällä taistelussa maan suuntauksesta ja aikovat pysyä siinä. Tunnettu länsiukrainalainen kirjailija Juri Andruhovitsh totesi keväällä eräässä haastattelussa katkerasti, että maa on jakautunut ”neuvostovenäläisten ja ukrainalaisten” kesken ja väitti, että maan itsenäisyyden vastustajat ovat yhtä lukuisia kuin sen kannattajat. Normaali kehitys ei sen vuoksi ole mahdollinen, vaan Ukraina vedetään sen sijaan Andruhovitshin mukaan ”venäläiseen maailmaan”.
Riabtshuk ei ole yhtä pessimistinen edellä mainitussa kolumnissaan. Jos Ukrainaa pitää osana Euraasiaa ja vertaa sitä muihin Neuvostoliiton seuraajavaltioihin, tilanne ei hänen mielestään ole huono. Jos sen sijaan pitää sitä osana Eurooppaa, tilanne on tietenkin huolestuttava: mitään lähestymistä ei ole havaittavissa.
Vielä 20-vuotispäivänä Ukrainan vesilasin saattoi hänen mielestään pitää, näkökulmasta riippuen, joko puolitäytenä tai puolityhjänä. Jos Timoshenko saa kovan vankilatuomion, veikkaan, että myös Riabtshuk siirtyy pitämään lasia puolityhjänä, ellei peräti tyhjänä.
uutiskirje 
