Viikon kysymys
Vuoden alusta Suomi sai runsaasti uusia jokia ja puroja. Uuden vesilain mukaan virtavesi määritellään noroksi, puroksi tai joeksi sen valuma-alueen mukaan.
Mitkä ovat uudet rajat, maisema-arkkitehti Jukka Jormola Suomen ympäristökeskuksen vesienhoitoyksiköstä?
– Purot ja joet ovat vesistöä, norot eivät. Jos valuma-alue on yli kymmenen neliökilometriä, kyse on purosta. Aiemmin Pohjanmaalla isotkin purot on määritelty noroiksi. Eli niitä on voitu kaivaa ilman lupia kuivatuskanaviksi. Nyt raja pieneni. Uoma voidaan määritellä puroksi myös, jos siihen tulee jatkuvasti vettä lähteestä.
– Jokien valuma-alue on sata neliökilometriä. Aiemmin virtaaman piti olla yli kaksi kuutiometriä sekunnissa.
Mitä tämä merkitsee tavalliselle kansalaille?
– Enää ei saa tehdä ihan rauhassa, mitä tykkää. Esimerkiksi ennen ojitusta pitää määritellä uoman luonnontilaisuuden aste. Jos uoma on kaivettu jo vuosia aiemmin, pitää selvittää, onko se muuttunut luonnontilaisen kaltaiseksi. Vaikka uoma pitää esimeriksi perata, luonnontilaisuuden piirteet eivät saa heiketä.
Vedenottamista säädellään aiempaa tarkemmin. Miksi tällainen pykälä tarvitaan?
– Jos uoma on pieni, se voi kuivua kokonaan vedenoton seurauksena. Yleensä kyse on kasteluveden otosta, ja sen määrä pitää suhteuttaa oikein. Minimivirtaaman pitää pysyä.
Mikä on riittävä virtaama?
– Siitä ei ole tarkkoja säädöksiä. Jos ajatellaan kuumaa kesää ja haihtumista, niin virtaamaa pitää olla niin, ettei kaikki vesi haihdu pois.
Minkälaiseksi Suomen vesistömaisema muuttuu uuden vesilain myötä?
– Tavoite on, että maankäyttö esimerkiksi viljelyyn tai rakentamiseen on mahdollista kuten nykyisinkin, mutta siten, että uomat olisivat luonnontilaltaan monimuotoisia. Toisin sanoen, että kalat voisivat elää siellä. Taimenille sopivat uomat ovat erityisasemassa. Myös uoman rakenteella on jatkossa merkitystä, sillä niillä voi olla maisemallista arvoa.
Kuinka monta luonnontilaista jokea Suomessa on?
– On arvioitu, että pienistä uomista hyvin pieni prosentti on ollut kokonaan luonnontilaisia. Joidenkin arvioiden mukaan ainoastaan pari prosenttia on ollut täysin koskemattomia. Metsätalousalueilla on ollut aikanaan uittoa ja metsänparannukseen liittyvää kuivatusta ja peltoalueilla peruskuivatusta. Näistä vanhoista uomista arviolta muutaman kymmenen prosenttia voidaan katsoa muuttuneen sellaisiksi, että niillä on luontoarvoja. Taimenia esiintyy tälläkin hetkellä jopa peratuissa ja suoristetuissa uomissa. Jos uomia kunnostetaan, niillä voisi olla merkitystä kalastukselle.
Kuva: Birgitta Suorsa
uutiskirje 
