Pintaa syvemmältä
Jos republikaanien esivaaleja seuraa turvalliselta etäisyydeltä, mieleen tulevat Hullunkuristen perheiden isät, vahvasti karrikoidut tyypit. Sliipattu yritysjohtaja, jonka sanaan ei kukaan luota ja josta kukaan ei pidä. Suuruudenhullu poliitikko, joka katsoo olevansa korkeimman oikeuden lausumien yläpuolella. Ääriuskonnollinen mies, jonka mielestä yliopistoja pitäisi välttää, koska ne levittävät maallisia ja vasemmistolaisia ajatuksia. Lääkäri, joka supistaisi yhteiskunnan toiminnat minimiin, jotta kukin voisi tehdä mitä lystää.
Nämä miehet, Mitt Romney, Newt Gingrich, Rick Santorum ja Ron Paul, kiertävät osavaltiosta toiseen, osallistuvat tv-väittelyihin ja näyttävät, kuinka vähän arvostavat toisiaan.
Guardian-lehden Gary Younge kuvaili viime viikolla Floridassa käytyä väittelyä: ”Rick Santorum varoitti ’radikaalin islamin kasvavasta uhasta’ Keski- ja Etelä-Amerikassa. Newt Gingrich halusi lähettää jopa seitsemän lentovuoroa päivässä kuuhun, johon yksityiset yrittäjät voisivat perustaa siirtokunnan, ja toisti väitteensä, jonka mukaan palestiinalaiset ’keksittiin’ kansana 70-luvun lopussa. Mitt Romneyn mielestä paperittomat maahanmuuttajat saattavat itse karkottaa itsensä maasta, jos heidän olonsa tehdään tarpeeksi tukalaksi.”
Tämä kurja näytelmä kiertää osavaltiosta toiseen.
Mikä on tämän absurdin vaalisirkuksen syvempi olemus? Ensin ajattelin katsoa liberaalien (netti)lehtien fiksuja analyyseja, mutta sitten tajusin, että tämä onkin gonzojournalismin aluetta.
Löysin siis Rolling Stone -lehdestä Matt Taibbin lennokkaita kuvauksia republikaanien taistelutantereelta. Taibbi aloitti uransa räväkkänä kirjoittajana Moskovassa paikallisten amerikkalaisten the eXile-lehdessä ja siellä hän ilmeisesti omaksui syvän epäluulonsa kaikkia auktoriteetteja kohtaan.
Taibbi pitääkin kiertuetta aikamme naurettavimpana poliittisena näytelmänä – on kuin katsoisi ”julmaa eläinkoetta, jossa on paviaaneja, ilokaasua ja haarukkanosturi. Vaikka soittaisi kelloa kuinka monta kertaa, nämä säälittävät eläimet eivät pysty kuvittelemaan, kuinka voisivat siirtää banaanilaatikkoa. Siitä huolimatta he jatkavat yrittämistä ja vievät tämän kurjan näytelmän osavaltiosta toiseen, uudestaan ja uudestaan, ikään kuin jokin muuttuisi.”
Mielenkiintoisinta on Taibbin mukaan ollut seurata sitä, miten Santorumin ja Gingrichin tapaiset ihmiset suhtautuvat tällä hetkellä johdossa olevaan Romneyyn henkilönä: ”He näyttävät pitävän häntä fyysisesti vastenmielisenä, he jopa nyrpistävät nenäänsä puhuessaan tälle, kuin poliisit avatessaan laukun, jonka sisällä on ruumis. Uskon, että tämä ei ole näyteltyä. Romney on niin täydellisen epärehellinen, laskelmoiva ja sieluton, että tämä fyysisesti loukkaa toisia poliitikkoja.”
Mitt Romneyn isä George oli Richard Nixonin asuntoministeri ja vaikutti myös Michiganin kuvernöörinä sekä American Motorsin pääjohtajana. Tämä tausta on tietenkin auttanut poikaa matkan varrella.
Esivaalitaistelussa putkahti esille vanha valokuva, jossa 19-vuotias Mitt osoittaa mieltään Vietnamin sodan laajentamisen ja asevelvollisuuden puolesta. Itse hän kuitenkin vältti kutsunnat mormonilähetyssaarnaajana. Hän toimikin aktiivisesti kirkkonsa hengellisissä tehtävissä, kunnes siirtyi liike-elämään konsultiksi.
Romney menestyi erinomaisesti Bain Capital -sijoitusyhtiön johtajana, hän osti, myi, yhdisti ja lopetti yrityksiä, suuria ja pieniä. Monessa tapauksessa sijoitusyhtiö imi ostetut yhtiöt kuiviin, jonka jälkeen ne pantiin konkurssiin.
Eräässä vaalimainoksessa nykyisen kampanjan aikana Romneyn väitettiin luoneen 10 000 työpaikkaa, mutta vastustajat iskivät tähän Bainin kuningas. Kun Mitt Romney saapui kaupunkiin -nimisellä dokkarilla, jossa haastateltiin Bain Capitalin sulkemista tehtaista työttömiksi jääneitä. Tämä meni niin pitkälle, että esivaalikilpailun nyt jo jättänyt Rick Perry, Texasin kuvernööri, kuvaili Romneyta ja Bainia ”korppikotkiksi, jotka istuvat oksalla odottamassa, että yhtiö sairastuisi, jolloin he hyökkäävät, syövät ruumiin ja jättävät luurangon”.
”Ihan normaalia kapitalismia”, yrittivät monet rauhoitella, mutta esivaalitilanne sai aikaan monta harvinaislaatuista ”keisarillahan ei ole vaatteita” -tyyppistä kannanottoa. The New Yorker -lehden Amy Davidson arveli tämän ”korppikotkakapitalisti”-luonnehdinnan levinneen niin tehokkaasti, koska se monelle kuvastaa, paitsi Romneyn uraa, myös hänen persoonaansa, tai ehkä hänen persoonattomuuttaan, hänen konemaisuuttaan. ”Kuunnellessaan Romneyta tuntee joskus olevansa keskellä scifi-kertomusta, jonka aiheena on pohtia, voivatko robotit valehdella tai olla ahneita.”
Bain Capital oli kuitenkin harvinaisen tuottava kapitalistinen yksikkö. Sen tarkoitus ei ollut tuottaa työpaikkoja vaan tuottaa voittoa, ja sen se tekikin. Tänä aikana Romney keräsi suurimman osan omaisuudestaan, jonka arvoksi lasketaan noin 250 miljoonaa dollaria. Suuri osa siitä on sijoitettu Cayman-saarille ja Sveitsiin. Kun kävi ilmi, että Romneyn veroprosentti vuonna 2010 oli ollut vain 13,9, hän vakuutti, että veroasiat oli hoidettu kaikkien sääntöjen mukaan, mitä kukaan ei epäilekään.
Occupy Wall Street -liikkeen onnistui viime vuonna tuoda julkiseen keskusteluun käsitepari 1 % vastaan 99 %: maan asioita hoidetaan väestön rikkaimman prosentin etujen mukaisesti. Mitt Romneysta sanotaan, että hän taloudellisessa mielessä edustaa 0,001 prosenttia kansasta. Kun tällaista puhutaan, muuten tasainen Romney suuttuu. Matt Taibbi kommentoi:
”Hän on elänyt niin kauan siinä käsityksessä, että on ansainnut rahansa rehellisellä tavalla. Hän on alkanut uskoa ei ainoastaan, että hän ansaitsee varallisuutensa, mutta myös päinvastoin – että köyhä ansaitsee köyhyytensä. –– Lyhyesti sanottuna hän on narsisti. He ovat kaikki narsisteja, nämä valtavat Wall Street-hahmot – heidän on pakko olla, koska tapa, jolla he tekevät rahansa, tuntuu moraaliselta ainoastaan jos katsoo asioita rahakasan huipulta. Olisi törkeä loukkaus pyytää heitä astumaan ulos omasta mukavasta elinpiiristään tähän maailmaan, jossa me muut elämme.”
Lisää hullunkurisista ehdokkaista kahden viikon kuluttua.
uutiskirje 