Reilu kauppa rantautui Mauritiuksen sokeriviljelmille

Sokerin hinta on viime vuosina laskenut yli kolmanneksella ja ajanut Mauritiuksen sokeriruo’on viljelijät ahtaalle. Avuksi on löytynyt reilu kauppa.

Intian valtameressä sijaitseva Mauritius kuuluu Afrikan johtaviin sokerinviejiin. Tärkein ostaja on Euroopan unioni. Vuoden 2010 loppuun mennessä sokerin hinta oli pudonnut 36 prosenttia kolmessa vuodessa ja tuottajat hätääntyivät.

– Tulomme kutistuivat. Paras ratkaisu turvata kohtuullinen tulotaso oli hankkia reilun kaupan sertifikaatti, viljelijä Kershoe Parsad Chattoo kertoo. Reilun kaupan sokerista maksetaan 468 euroa tonnilta, kun hinta muuten jää 420 euroon.

Reilu kauppa alkoi 1,3 miljoonan asukkaan saarella vasta 2011, mutta mukaan on ehtinyt jo 4 500 viljelijää 32 osuuskunnasta. Sokerintuottajien ohella reiluus kiinnostaa hedelmätarhureita.

– Tuotamme ja viemme laadukasta ja myrkytöntä ruokaa ja ansaitsemme aiempaa paremmin, Long Mountainin hedelmäntuottajien osuuskunnan sihteeri Kishan Fangooa sanoo.

Tiukat ehdot ja kovat syynit

Fangooa myöntää, että reilun kaupan ehtojen täyttäminen on työlästä. Tulokset kuitenkin näkyvät sekä laadussa että tuloissa.

Tuottajien on alistuttava sekä Fair Trade Internationalin että riippumattoman arvioitsijan syyniin. Uusien viljelykäytäntöjen ohella he sitoutuvat demokraattiseen ja läpinäkyvään hallintoon sekä ympäristönsuojeluun.

– Olen ymmärtänyt, että tiloilla tehtävien säännöllisten tarkastusten lisäksi tuotteemme tutkitaan Euroopan laboratorioissa. Jos havaitaan luvattomien aineiden käyttöä, vientimme loppuu siihen, viljelijä Narain Phagoo sanoo.

Victorian osuuskunnan sihteeri Rajen Hemoo näkee reilun kaupan tuovan kosolti hyötyä pienviljelijöille.

– Saamme edullisia lainoja, tuotantopanoksillemme maksetaan tukiaisia ja yhteistyömme vahvistuu, hän listaa.

Voitonjako epäilyttää

Viljelijöiden edellytetään antavan osan voitoistaan yhteisön kehittämiseen. Se saa jotkut tuottajat karsastamaan reilua kauppaa.

– Me tuotamme sokerin, mutta yhteisö saa päättää voittojen käytöstä. Tuotto pitäisi jakaa suoraan viljelijöille kattamaan kasvavia kuluja, Eteläisen viljelijäyhdistyksen puheenjohtaja Gassen Modely pohtii.

Hänen mukaansa reilun kaupan osuuskunnat pärjäävät vain niin kauan kuin valtio tukee niitä kalliiden arviointien kustantamisessa.

Modelya närästää myös se, että reilu kauppa edellyttää tuottajaosuuskunnan puheenjohtajan vaihtuvan kolmen vuoden välein. Laki on vaatinut samaa aiemminkin, mutta Modleyn mukaan siitä ei piitattu ja moni on johtanut osuuskuntaa 20 vuotta.

Mauritiuksen yritys- ja osuuskuntaministeri Jim Seetaram haluaa pienviljelijöiden valitsevan vapaasti reilun kaupan tai perinteisen viljelyn. Hän kuitenkin uskoo, että reilun kaupan avulla Mauritius voisi viedä myös kukkia, sitruunoita ja muita hedelmiä sekä hunajaa.