Viimeinen sana
Eduskunnan täysistunto 24. helmikuuta 1998. Käsittelyssä on hallituksen tiedonanto Suomen osallistumisesta euroalueeseen. Sen avaa valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.). Hän kertoo, että tiedonannon lisäksi eduskunnalle on toimitettu kuusitoista asiantuntijaselvitystä euron vaikutuksista. Harvoin mitään asiaa on pohjustettu näin perusteellisesti.
”Euroalueesta on muodostumassa vakaa ja laaja”, Niinistö sanoo.
Kriteerit euromaille ovat tiukat ja niitä myös noudatetaan, hän jatkaa.
Schröder halusi lieventää talouskuria sisäpoliittisista syistä.
”Vakaussopimus edellyttää, että kriteerien hyvä taso myös säilytetään pysyvästi. Kyseessä ei siis ole korkeushyppy, jossa riman ylitettyään voi jälleen vapaasti pudota.”
Voi naiivia Suomea. Euron taloudellisia ja muita vaikutuksia selvitettiin hiki hatussa ja vakavalla mielellä. Uskottiin myös, että sopimukset pitävät.
Samaan aikaan kun suomalaiset pyhäkoulupojat tekivät kaiken säntillisesti kirjan mukaan, muokkasivat isot maat sääntöjä vastaamaan omia tarpeitaan. Erityisesti suhmuroinnissa kunnostautui yllättäen Saksa, joka nyt seisoo äärimmäisenä kurin vartijana Euroopassa. Kriisissä se niittää suurelta osin omia kylvöjään.
Viikkolehdessä kerrottiin 11. toukokuuta Saksassa julkistetuista asiakirjoista, jotka paljastivat konservatiivisen liittokansleri Helmut Kohlin peukaloinnin eurokelvottoman Italian eurojäsenyyden taustalla. Viis selvityksistä ja talouden tosiasioista: Kohl halusi Italian poliittisista syistä euroon, joten Italia pääsi euroon.
Tällä viikolla Der Spiegel -lehti jatkoi asiakirjapaljastuksiaan. Kukaan ei muistanut kertoa Niinistölle, että Saksan niin halutessa korkeushypyn säännöt muuttuvat kesken kisan. Riman alittanut pääsee jatkoon, koska rima ei pudonnut.
Liittokansleri Gerhard Schröderillä (sd.) oli juhlapäivä 21. maaliskuuta 2005. Hän julisti päivän hyväksi Saksalle, Euroopalle ja talouden kasvulle. Saksa oli juuri voittanut EU:n komission ja joukon euromaita väännössä, jossa Euroopan vakaus- ja kasvusopimuksen säännöistä poikkeamista helpotettiin. Samalla myös luotiin maaperää nykyiselle kriisille.
Nyt julki tulleiden asiakirjojen mukaan Schröder halusi lieventää talouskuria sisäpoliittisista syistä. Saksan talouskasvu oli nollassa, työttömyys kasvussa ja budjettivaje pahenemassa. Vuonna 2002 Saksa oli jo lähellä saada komissiolta vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen varoituksen.
Seuraavana vuonna käynnistyi tahtojen taistelu, sillä komissio halusi päinvastoin tiukentaa sääntöjä.
Ratkaisun päivät olivat huippukokouksessa 22.–23.3.2005. Saksan puolella eurosääntöjä olivat hölläämässä Ranska, Italia ja Kreikka. Tiukemman kurin vaalijoiksi mainitaan ainakin Saksalle yleensä lojaalit Hollanti ja Itävalta. Suomea tai Matti Vanhasen (kesk.) ensimmäisen hallituksen valtiovarainministeriä Antti Kalliomäkeä (sd.) ei Spiegelin arkistopaljastuksestaan tekemässä jutussa mainita.
Gerhard Schröderin oikeana kätenä kamppailussa hääri hänen henkilöstöpäällikkönsä Frank-Walter Steinmeier, joka vaikuttaa Saksan politiikassa nykyäänkin. Sosialidemokraattisen liittopäiväryhmän johtajana hän äänesti äsken puolesta, kun vuoden 2005 höllennyksiä vakaus- ja kasvusopimukseen ei vain peruttu, vaan sääntöjä kiristettiin juuri niin kuin komissio oli vaatinut jo 2005.
uutiskirje 