Parimetrisiin maalauksiin on roiskittu värejä kerroksissa. Klaus Kopu ei käytä sivellintä, vaan pursottaa maalia suoraan kankaalle ja levittää lastoilla.
Maaleja on kerrostettu niin paksusti, että nauhamaiset muodot pullistuvat ulos kankailta. Mahtaa olla kallista puuhaa?
– Joo, kaikki rahat menee maaleihin, kaikesta muusta täytyy tinkiä.Kopu kertoo.
Kyse on aktiivisista voimista, jotka pakottavat ihmisen ajattelemaan.
– Mutta mun täytyy tehdä näin. Mä vihaisin itseäni, jos tekisin jotain muuta, hän nauraa.
Galleria Jangvasssa riippuvat teokset eivät erityisesti esitä mitään. Monet pitävät Kopun töitä kaoottisina, mutta kommentti sanotaan hymyssä suin. Kaoottisuus ei välttämättä ole ahdistavaa.
– Tosin eilen kun galleristi oli pari tuntia ollut täällä, niin hän sanoi, että häneltä tulee kohta oksennus.
Pahoinvoinnin syy oli kuulemma muualla kuin maalauksissa, mutta teokset ovat niin voimakkaita ja räikeitä, että niiden tuijottaminen vastaa visuaalista vuoristorataa. Kopun tapa käyttää maaleja on lähes väkivaltainen.
Taide ei merkitse mitään
Kopu hakee innoitusta klassisesta musiikista, Bachista, Straussista ja Esa-Pekka Salosesta. Hänen mielestään musiikissa peräjälkeen tulevat äänet eivät esitä tai merkitse mitään. Äänet vain ovat ja yhdistyvät kuvioiksi. Niin kuin Kopun maaliläiskät.
Kopu vertaa maalausten tulkitsijoita niihin, jotka etsivät turhaan merkityksiä Bachin Goldberg-muunnelmista. Tulkitseminen ja yritys ”ymmärtää” eivät tavoita sitä, mikä musiikissa – tai maalaustaiteessa – on niin vaikuttavaa.
– Kyse on aktiivisista voimista, jotka pakottavat ihmisen ajattelemaan.
Ei pidä etsiä teoksista symboleja tai tunnistettavia hahmoja. Taidetta ei tarvitse käsittää, koska se on kohtaamista erilaisten voimien eikä kliseiden kanssa.
Hyvässä tapauksessa teoksen välittämät voimat tekevät ihmisestä voimakkaamman ja vapaamman.
Huonossa tapauksessa käy niin kuin näyttelyvieraalle, jonka Kopu kuuli haukkuvan teostaan, koska se ”ei vaadi taitoa”.
Kopu tekee kuitenkin tarkkaa työtä. Hän mittaa aina näyttelytilan seinät etukäteen ja suunnittelee teoskokonaisuuden galleriaa varteen. Maalaukset ovat suuria ja monimutkaisia.
– Käsiala on sellainen, ettei sitä voi siirtää pienempään maalaukseen, Kopu selittää.
Matkalla tuntemattomaan
Loimaalta kotoisin oleva Kopu on valmistunut Lahden taideinstituutista ja opiskelee nyt Helsingin Kuvataideakatemiassa.
Maalausten lisäksi Kopu tekee veistoksia. Niiden rujot muodot muistuttavat Warhammer-strategiapelin figuureja. Muutenkin Kopun työt tuovat mieleen pelit. Muutaman maalauksen hehkuva värimaailma on suoraan Final Fantasy -konsoliroolipelien sarjasta.
Mutta ei, Kopu ei ole koskaan pelannut konsolipelejä eikä Warhammeria. Sen sijaan hän lukee filosofiaa.
Näyttelyn mahtipontinen nimi Näin maalasi Zarathustra viittaa tietenkin Nietzscheen. Kopu siteeraa myös ranskalaista Gilles Deleuzea ja 1600-luvulla elänyttä Spinozaa.
Ajattelijoita yhdistää vapauden henki, ihmisen kannustaminen iloon ja tilan antaminen ajattelulle. Heitä ei kiinnostanut tulkitseminen eikä dialogin käyminen.
Nietzschen ja Deleuzen päämääränä oli luoda ihmiselle mahdollisuus tulla joksikin, mitä hän ei vielä ole. Maalaamisen päämäärä on sama.
– Jos haluaa kehittyä, niin ei voi tietää, mitä lopputulos on, koska sen pitää olla sellaista, mitä ei tiennyt ennen, Kopu sanoo.
Näin maalasi Zarathustra -näyttely avoinna 8.–26.8. ti–pe klo 11–19 ja la-su klo 11–17 Galleria Jangva, Uudenmaankatu 4, Helsinki.
uutiskirje 
