Bangladeshin valtio kiinnostui mikroluotoista

Laboni Vhoumikin alusvaatetehdas on oiva esimerkki mikrolainojen suotuisasta vaikutuksesta Bangladeshin naisten elämään. Luottojen tulevaisuus askarruttaa nyt, kun valtio on puuttunut alan uranuurtajan asioihin.

Gopain kylässä 180 kilometrin päässä pääkaupungista Dhakasta toimiva Vhoumi, 36, ei omistanut aluksi muuta kuin ompelutaitonsa. Hän työllistää nyt 12 naista ja valmistaa laadukkaita alusasuja ison myymäläjoukon tarpeisiin.

Vhoumik liittyi vuonna 2003 Noakhalin alueen kehitysjärjestöön ja sai ensimmäisen 36 euron lainan ompelukoneen ostoon. Nykyinen 190 euron kuukausiansio takaa hänelle hyvän toimeentulon.

Vhoumik kuuluu 65 naisen mikrolainaryhmään, jossa pohditaan niin bisnes- kuin perhemurheitakin. Ryhmä vastaa yhdessä jäsentensä veloista, joten rästejä jää harvoin.

Yunusia vastaan

Mikroluottoihin perustuva yksinkertainen yritysmalli on nyt herättänyt myös Bangladeshin valtion kiinnostuksen. Se on iskenyt silmänsä rauhannobelisti Muhammad Yunusin jo 1974 perustamaan Grameen-pankkiin, joka oli mikroluoton uranuurtaja koko maailmassa.

Yunus erotettiin keväällä 2011 Grameenin johdosta, ja eroa edelsi tiettävästi kuukausia kestänyt poliittinen painostus. Väitettiin, että Yunusin nimityksen yhteydessä vuonna 2000 rikottiin pankin sisäisiä sääntöjä. Syytökset todettiin myöhemmin perättömiksi.

Valtio omistaa Grameenista vain kolme prosenttia, mutta sääntömuutoksen ansiosta se pääsi nyt nimittämään pankin puheenjohtajan, joka puolestaan saa nimittää toimitusjohtajan.

”Se tarkoittaa pankin tosiasiallista alistamista valtion valvontaan. Köyhät naiset, jotka ovat pankin omistajia, menettävät valtansa,” 60 kansalaisjärjestön johtajat arvioivat lausunnossaan.

Grameen-pankin lainaa on saanut 8,4 miljoonaa naista, joilla on omat edustajansa pankin johtokunnassa. Järjestöjohtajat muistuttavat, että tämä on ainutlaatuista koko maailmassa.

Lausunnon allekirjoittanut naisaktivisti Shireen Huq ei usko, että muutokset tarkoittavat hyvää Grameen-pankille, sillä uusi puheenjohtaja tunnetaan vihamielisyydestään Yunusia kohtaan.

Köyhien kova ydin

Asiasta syntyneessä keskustelussa mikrolainoja on myös arvosteltu. Dhakan yliopiston taloustieteen osaston johtaja Abul Barakat huomauttaa, että ne tavoittavat vain pienen osan köyhistä.

– Eniten huomiota kaipaava köyhän väestöryhmän kova ydin jää lainojen ulkopuolelle, koska sen ei uskota pystyvän maksamaan velkojaan, hän sanoo.

Bangladeshin 150 miljoonasta asukkaasta on köyhiä 99 miljoonaa, 47 miljoonaa luetaan keskiluokkaan ja 4 miljoonaa rikkaisiin. Barakatin mukaan köyhistä puolet kuuluu niihin, joille ei heru mikrolainaa.

Lainakelpoinen puolikas köyhistä pysyy entisellä tasollaan, sillä he eivät nouse kurjuudesta, mutta eivät vaivu pohjallekaan, Barakat selittää.

Taloustieteilijä Qazi Kholiquzzaman Ahmad kertoo tutkimustensa osoittaneen, että vain seitsemän prosenttia mikroluoton saajista selätti köyhyyden.

Irti koronkiskonnasta

Mikrolainoja jakavan Pally Bikash Kendra -järjestön johtaja Mohammad Hasan Ali uskoo, että lainojen kasvava suosio ja sujuva takaisinmaksu todistavat niiden puolesta. ”Köyhät ottavat lainaa, koska siitä on heille hyötyä.”

Kaikki myöntävät mikrolainojen eduksi ainakin sen, että niiden avulla päästään eroon kylien koronkiskureista, jotka ennen pitivät köyhiä ikeessään.

Muihin etuihin luetaan lainoihin liittyvät ohjelmat, jotka kohentavat terveydenhuoltoa, puhtaan veden saantia, koulutusta, sosiaaliturvaa ja ihmisoikeuksia.

– On kiistatonta, että kansalaisjärjestöt ryhtyivät tarjoamaan taloudellista turvaa köyhille, kun valtio ei siihen pystynyt, Adams-järjestön johtaja S. M. Ali Aslam muistuttaa.