Viimeinen sana
Suomessa on kautta itsenäisyyden oltu rähmällään johonkin suuntaan. Eri suuntiin, vaikka nykyään halutaan muistaa vain itä.
Heti itsenäistymisen jälkeen porvarit olivat valmiita alistamaan Suomen suurin piirtein Saksan siirtomaaksi.
Toisessa maailmansodassa Suomi ja Saksa hyökkäsivät yhdessä Neuvostoliittoon. Kalle Päätalon kirjojen ilmaisuvoimainen silminnäkijäkuvaus kertoo, miten Kuusamosta lähdettiin yhtä matkaa kohti Vienanmerta. Saksalaiset uhosivat, että suomalaiset voivat tulla rauhassa perässä ja ottaa Karjalan itselleen. Saksalaiset hoitavat varsinaisen sotimisen. Rivimiesten tajunnassa ei ollut puhettakaan mistään erillissodasta.
Kokoomuslaiset purkivat pahaa mieltään nykyisestä EU-politiikasta kesällä.
Päätalo kuvaa myös, miten saksalaiset perustivat vankileirin keskelle suomalaisasutusta Taivalkosken Kummun kylään hänen setänsä maille. Kummun ”Patruunalta” ei siinä lupia kyselty. Vankeja rääkättiin ja tapettiin sitä mitenkään kylän asukkailta peittelemättä.
Oltiin ketarat ojossa rähmällään Saksaan kunnes sodan lopputuloksen jälkeen seurasi yli neljänkymmenen vuoden kausi, jolloin oltiin mielin kielin itään.
Kylmän sodan jälkeen 1990-luvulla koettiin uusi ja yllättävä tilanne. Ei tarvinnut mielistellä ketään eikä mitään. Ei edes isoja maita.
Kokoomus paikkaa nyt tätä rähmälläänolovajettamme heittäytymällä puudeliksi etelän suuntaan. Siellä on muutakin kuin Bryssel.
Nykyinen hallitus on muuttanut Suomen perinteistä mallioppilasajattelua ja harjoittanut aiempaa itsenäisempää ja tiukempaa EU-politiikkaa. Tämä on kauhistus pääministeripuolueelle, jolla on kokemusta rähmälläänolosta sekä Saksan että Neuvostoliiton suuntaan niin, että se on jo toinen luonto.
Kokoomuslaiset purkivat pahaa mieltään nykyisestä EU-politiikasta kesällä. Heinäkuussa puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori paheksui Suomen Espanjan pankkituen vastineeksi vaatimia vakuuksia. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä eikä moitittavaa, oikeus poliittiseen keskusteluun kuuluu tietysti myös hallituspuolueiden johtaville poliitikoille.
Vapaavuoren perustelut sen sijaan kertoivat tarpeesta olla rähmällään johonkin meitä suurempaan suuntaan: ”Pieni ja piskuinen Suomi vaatii vanhalta suurvallalta Espanjalta vakuuksia siitä, että suostumme vastaamaan kahden prosentin osuudesta heidän pankkiensa pääomittamisessa. Se voi asettua historian valossa aika outoon valoon.”
Elokuussa Suomen seuraavaksi komissaariksi veikkailtu eurooppaministeri Alexander Stubb kehotti ottamaan nöyrästi vastaan nykyisen komissaarin Olli Rehnin moitteet Suomessa käytävästä euro-keskustelusta.
Siis nöyrästi.
Minkä lepikon multaa kokoomuslaiset vievät tuliaisiksi Brysseliin sinne seuraavan kerran matkustaessaan?
uutiskirje 
