Viimeinen sana
Missä olit sunnuntaina 31. lokakuuta 1982? Silloin ilmestyi ensimmäinen Kansan Uutisten Viikkolehti, jota oli rummutettu ja mielenkiintoa herätetty onnistuneesti koko syksy.
Itse olin kotona Pyhtäällä iltalöysiä odottamassa. Perheyhtiö Stockforsin tehtaanpilli sääteli kirkonkylässä ja sen liepeillä asuneiden elämää neljällä vihellyksellä päivässä. Seitsemäksi töihin ja neljältä kotiin, sellainen oli työmiehen arki. Paitsi meillä kolmea löysiä tehneillä.
Tehdas antoi vakaan leivän eikä silloin kyselty mitään koulutuksia. Puuhiomolla ei tarvittu kuin pitkää pinnaa ja sen verran lihasvoimaa, että jaksoi syöttää käsipelillä metrin mittaisia pöllejä hiomakivien hangattaviksi koko kahdeksan tunnin vuoron.
Puuhiomolla ei tarvittu kuin pitkää pinnaa.
Viisi vuotta myöhemmin palasin tehtaalle aloittelevana lehtimiehenä. Vanhanaikaiseksi rapistuneen tehtaan omisti nyt Enso Gutzeit ja sen lakkauttamisen tiedettiin olevan vain ajan kysymys. Kansan Uutisten kesätoimittajana kävin kyselemässä tyhmiä entisiltä työkavereilta: miltä nyt tuntuu, kun tehtaan yllä leijuu synkkä pilvi? Vastauksen tiesi jo kysyessä, mutta se on kysymys, joka kuuluu työväenlehden koreografiaan.
Siitä syntyi sopivan dramaattinen otsikkokin etenkin kun Kasarminmäeltä ottamassani kuvassa tehtaan päällä todella oli synkkä pilvi. Silloinen pomoni Heikki Korhonen haukkui oikeutetusti otsikon. Eihän se kertonut oikeastaan mitään.
Sitten Pyhtään kirkonkylässä sijainnut tehdas tosiaan lakkautettiin. Tyhjät kuoret ovat edelleen jäljellä. Vanhemmat duunarit pääsivät eläkkeelle, nuoremmat Enson tehtaalle Summaan Haminan lähelle.
Melkein tasan kymmenen vuotta sitten lokakuussa 2002 ajoimme valokuvaaja Jarmo Lintusen kanssa sitten sinne Summaan. Yhtiön nimi oli nyt Stora Enso ja sen pääpomo miljoonatappiot aiheuttanut Jukka Härmälä. Syynä juttumatkaamme oli yhden paperikoneen ja 170 työpaikan lopettaminen tehtaalta.
Tarina oli yksi ensimmäisiä sittemmin tutuksi tulleista. Paperikone oli voitollinen, mutta silti sen tuotanto siirrettiin Keski-Eurooppaan. Stora Enson Summan-tehtaan työntekijät saivat olla ensimmäisten joukossa ihmettelemässä valtio-omistajan toimintaa, tai oikeammin toimimattomuutta.
Nyt ei ole koko Summan tehdasta. Sen salit ovat täynnä hakukoneyhtiö Googlen tietokoneita tai jotain sellaisia.
Sellaista on työväenlehtimiehen arki. Yhteistoimintaneuvotteluiksi kutsuttuja potkiaisia, nyrkkiin puristuvia kouria, tyrmistyneitä ihmisiä ja itsestään selviltä tuntuvia kysymyksiä, jotka on kuitenkin kysyttävä, että tähän hulluuteen saataisiin edes jotain tolkkua.
Kansan Uutiset on välittänyt näitä tuntoja vuodesta 1957 ja tekee sitä parhaan kykynsä mukaan myös tänään. Itse olen saanut olla eri muodoissa mukana 25:ssä Viikkolehden 30 vuodesta. Harvoin se juhlaa on. Toimitus on pienentynyt koko ajan, mutta suositun verkkolehden takia tuotamme nyt uutisia todennäköisesti enemmän kuin nelipäiväisen paperilehden aikana.
Etuoikeutena pitää ottaa aina vain harvinaisemmaksi käyvä mahdollisuus tehdä lehteä antamatta tuumaakaan periksi tissiviihteelle.
Juhlaan ei ole aikaa, sillä tätä luettaessa teemme jo ensi viikon Viikkolehteä.
uutiskirje 