Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki oli lähettänyt sähköpostitse kirjeen vaalityössä mukana olleille. Kirjeessä oli myös tällainen kohta:
”Prosenttiosuuksien sisällä on kuitenkin monia myönteisiä asioita. Yksi niistä on Vasemmiston sukupolvenvaihdoksen onnistuminen. Moni pitkän työn tehnyt valtuutettu jäi näissä vaaleissa pois.”
Ehkä Paavo ei ole huomannut, että samalla vasemmistoliitolta väheni 193 valtuutetun paikkaa, useimmat varmaan niiltä pitkään työtä tehneiltä. Mutta ehkä tämä on vain hyvä, kunhan sukupolvenvaihdos etenee.
Samaan ajatukseen – ja vielä jyrkempänä – törmäsin Turun Vasemmiston vaalivalvojaisissa. Jotkut nuoret iloitsivat vanhojen, vuosikymmeniä työväenliikkeessä toimineiden aktiivien putoamisesta, jopa puolueen kokonaismenestyksestä piittaamatta. Juuri näiden nuorten oma myönteinen panos puolueen käytännön toimintaa ei kovin merkittävä ole ollut.
Meillä Turussa, jossa kokosimme täyden, ammatti-, ikä- ja muiden tekijöiden (kuten puolueen eri perinteiden) puolesta monipuolisen ehdokaslistan, tappiomme jäi sentään koko maan tulosta huomattavasti pienemmäksi ja kannatuksemme on edelleen muun muassa Helsingin prosenttiosuutta paljon suurempi. Ja ilman juuri vanhempien tovereiden vaalityötä ei minkäänlaista kampanjaa olisi edes ollut. Varmaan Paavon harmiksi se toi valtuustoon myös entisiäkin valtuutettujamme, jopa enemmistön Vasemmiston ryhmään. Samalla tosin kaksi uutta, nuorta naista. Mutta sukupolvenvaihdos ei varmaankaan edennyt kyllin nopeasti.
Olen itse tehnyt vuoden alkupuolelta asti vaalityötä vasemmistoliiton hyväksi jollakin tavoin lähes joka päivä. Viime viikkoina aamusta iltaan. Vaatimattoman henkilökohtaisen vaalimenestykseni takia ajattelin vaali-illan väsymyksessä, että ehkä on minunkin aika alkaa vetäytyä Vasemmiston toiminnasta. Varsinkin kun siihen oikein kehotetaan. Sitten joidenkin toisten tovereiden – nimenomaan nuorten – sanat ja yhteydenotot, myös pyynnöt toimia eräissä konkreettisissa asioissa, saivat taas ajattelemaan, että kenties tässä sentään jotakin pientä myönteistä voi olla vielä tekemässä.
Nyt puolueen puheenjohtajan kirje antaa jälleen uutta ajattelemisen aihetta.
Jos meitä pitkään mukana olleita ei vasemmistoliitossa tarvita, kyllä me tästä hommasta poiskin voimme jäädä. Nuoret saavat sitten keskenään hääräillä nuorehkon puheenjohtajansa johdolla. Hänhän on toistaiseksi johtanut Vasemmistoliittoa vaalitappiosta tappioon (esim. viime kuntavaaleista –25 000 ja eduskuntavaaleista –40 000 ääntä), mutta se onkin ilmeisesti johtunut vain siitä, että meitä vanhoja on ollut jaloissa pyörimässä ja häiritsemässä. No, tätä menoa ei ole pitkään. Me vanhemmat voimme tosiaan jättää puolueen nuorentumaan – ja yhä nopeammin pienenemään.
uutiskirje 
