Talouskriisin pyyhkiessä yli Euroopan yhteiskunnallisessa keskustelussa on tultu perustavien kysymysten äärelle. Onko hyvinvointivaltio kilpailuetu vai talouskasvun este? Kumpi on kriisissä, hyvinvointivaltio vai uusliberalismi?
Yhden näkökulman tarjoaa Kalevi Sorsa -säätiön tuore artikkelikirja Kriisikierteestä hyvän kehään.
Teos hyödyntää ja samalla elvyttää hyvinvointivaltion perustan rakentamisen kaudella kehitettyä hyvän kehän käsitettä. Sillä tarkoitetaan taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen itseään vahvistavaa positiivista kierrettä.
Perustana on käsitys siitä, että hyvinvointivaltio ja sen sosiaalipolitiikka tukevat talouskasvua. Ihmiseen satsaaminen on myös taloudellisesti kannattavaa. Se kasvattaa yksilöiden ja koko yhteiskunnan tuottavaa potentiaalia. Toisaalta sosiaalipolitiikalla lisätään myös kulutusta.
Hyvä kehä on vastakkainen uusliberalistiselle käsitykselle, jonka mukaan turhista pidäkkeistä vapaa taloudellinen toimeliaisuus luo itseohjautuvasti vaurautta. Se puolestaan luo hyvinvointia tai peräti on sitä.
”Kehityksen sydän”
Artikkelikokoelman toimittaja ja yksi kirjoittajista, Antti Alaja huomauttaa, ettei tuottavan sosiaalipolitiikan käsite riitä nykymaailmassa. Se tarvitsee rinnalleen kestävän kehityksen ekologisen näkökulman.
Kelan johtava tutkija ja yksi artikkelien kirjoittajista, Robert Hagfors katsoo, ettei kestävä kehitys ole mahdollista ilman sosiaalisesti kestävää kehitystä.
– Hyvinvointivaltion hyvä kehä on kestävän kehityksen sydän, Hagfors totesi teoksen julkistamistilaisuudessa.
Teos esittää myös kysymyksen millä tasolla hyvän kehä on mahdollinen: kansallisella, Euroopan vai globaalilla tasolla.
Hagforsin mukaan kansallinen taso ei riitä. Esimerkiksi kansainvälinen verokilpailu syö kansallisen hyvinvointipolitiikan rahoituspohjaa.
”Apusmaista hölmöilyä”
Professori Pauli Kettunen huomauttaa hyvinvointivaltion olevan hyvin suosittu. Niin suosittu, että se kelpaa melkein minkä hyvänsä politiikan perusteluksi.
– Tavoite pyhittää keinot, totesi Kettunen.
Esimerkiksi rajuja budjettileikkauksia voi hänen mukaansa perustella hyvinvointivaltion puolustamisella, samoin maahanmuuttovastaisuutta tai maahanmuuttomyönteisyyttä.
Sosiaalimenot eivät professori Matti Tuomalan mukaan kelpaa hyvinvoinnin tai hyvinvointivaltion mittariksi, ”tai joudutaan apusmaisiin hölmöyksiin”.
Tuomala viittaa Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn Matti Apusen käsitykseen, jonka mukaan hyvinvointivaltio on laajempi kuin koskaan, koska sosiaalimenot ovat kasvaneet.
– Apunen ei ota huomioon, että samalla työttömyys ja sen aiheuttamat menot ovat kasvaneet. Työttömyyden kasvu ei ole hyvinvointia.
uutiskirje 
