Keskeisiin kiistakysymyksiin kuuluu ns. opt out -poikkeus, sen soveltamisen laajuus ja ehdot. Kyse on oikeudesta poiketa yleisistä työaikamääräyksistä.
Nykyinen direktiivi sääntelee pääsäännöksi 48 tunnin viikkotyöajan. Britit saivat kuitenkin itseään koskevan poikkeuksen jo direktiiviä säädettäessä 20 vuotta sitten. Sen perusteella viikkotyöajasta voi poiketa, kunhan siitä työntekijän kanssa sovitaan.
Britanniassa 65 prosenttia työnantajista ilmoittaa esittävänsä vapaita työaikoja heti, kun työsopimusta tehdään. Kaikkiaan 21 prosenttia saarivaltakunnan kokoaikaisista työntekijöistä paahtaa yli 48 tunnin työviikkoja.
Myöhemmin neljä muuta maata on ottanut käyttöön vastaavan, kaikkia aloja koskevan poikkeuksen. Sen lisäksi 11 maassa on käytössä sektorikohtaiset poikkeukset, jotka koskevat lähinnä terveydenhuoltoa.
Yhtenä kiistakapulana ovat työaikasääntelyn ulkopuolella olevat henkilöstöryhmät, kuten ylemmät toimihenkilöt. Lisäksi työaikasäännöksiä kierretään myös näennäisen yrittäjyyden varjolla.
Työaikadirektiivi on hampaaton myös nopeasti kasvavilla palvelualoilla, jonne on syntynyt laaja kirjo erilaisia työnteon muotoja 24/7-yhteiskunnan hengessä.





