Tiedepaneelien tuore raportti osoittaa, ettei Suomi kykene pääsemään ilmasto- ja luontotavoitteisiinsa viime vuosien noin 73 miljoonan kuutiometrin vuotuisella hakkuumäärällä. Tiukasti suojeltua metsää on lisättävä huomattavasti ja hakkuita vähennettävä.
Ilmasto- ja luontotavoitteiden kanssa yhteensopiva vuosittainen hakkuutaso on reilu 60 miljoonaa kuutiometriä.
– Puhutaan suuruusluokaltaan noin 10 prosentin hakkuiden vähentämisestä vuoteen 2035 mennessä. Näin teemme oman osuutemme ilmaston eteen ja kyse on myös uudistumisesta. Muutos tuo mukanaan pitemmällä aikavälillä tarvittavia mahdollisuuksia Suomelle, sanoo Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Jyri Seppälä.
Siedettävä hakkuutaso nousi
Ilmaston ja ympäristön kannalta kestävä tai ainakin siedettävä taso asettuu jonnekin 60–70 miljoonan kuutiometrin väliin. Reilun 60 miljoonan kuutiometrin vuotuinen runkopuun hakkuutaso on suuntaa-antava, täsmällisempää voidaan laskea erilaisilla metsien simulointimalleilla.
Uusi arvio on joka tapauksessa aiempia optimistisempi. Aiemmin kestäväksi hakkuutasoksi on arvioitu noin 50 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.
Luonnonvarakeskuksen kasvihuonekaasuinventaarion laskentamenetelmien tarkentuessa selvisi, että tavoitteet on mahdollista saavuttaa aiemmin oletettua korkeammalla hakkuutasolla.
Se, että tarkentuneiden laskelmien mukaan Suomen metsät ovatkin juuri ja juuri hiilinielu, ei ole kuitenkaan mikään syy huokaista helpotuksesta. Maankäyttösektori on kokonaisuudessaan yhä päästölähde ja metsien hiilinielukehitys heikko.
– Viimeaikaiset muutokset kasvihuonekaasuinventaarioissa ei muuta isoa kuvaa. Tiedämme, että meidän pitäisi saada maankäyttösektorin nettonielumme aivan eri tasolle kuin ne ovat nyt ja tässä muutoksessa hakkuiden maltillistamista tarvitaan, Jyri Seppälä sanoo.
Alan omat suositukset eivät riitä
Myös monimuotoisuuden säilyttäminen talousmetsissä on sitä helpompaa, mitä vähemmän hakataan. Metsäalan omien suositusten mukaiset toimet eivät riittäneet turvaamaan monimuotoisuutta talousmetsissä.
– Metsät ovat avainasemassa, kun Suomessa pohditaan keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.
Kolme skenaariota – 60, 70 ja 80
Raportissa arvioitiin metsien käytön kokonaishiilitaseen ja luonnon monimuotoisuuden kehittymistä seuraavien 50 vuoden aikana. Skenaarioissa tarkasteltiin hakkuiden ja suojelun yhteisvaikutuksia. Tutkijat analysoivat myös jo sovittujen ilmastovelvoitteiden ja -tavoitteiden toteutumista.
Raportissa tarkasteltiin kolmea eri hakkuuskenaariota. Noin 60 miljoonan kuutiometrin vuotuiset hakkuut – minkä verran metsää keskimäärin hakattiin vuosittain 1994–2012-mahdollistaisivat sekä Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen että suojelupinta-alan lisäämisen.
Tuolla hakkuumäärällä Suomen olisi mahdollista täyttää myös maankäyttösektorinsa vuoden 2030 EU-velvoitteet ja päästä vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen. Jos ilmastotoimet edistyvät muilla sektoreilla hyvin, tavoitteet olisivat saavutettavissa jopa hieman yli 60 miljoonan kuutiometrin vuosittaisilla hakkuilla. Tämä tarkoittaisi alle viidenneksen laskua nykymäärästä.
Tämä hakkuutaso mahdollistaisi myös talousmetsien metsämaan tiukan suojelun pinta-alan kasvattamisen 20 prosenttiin, mikä auttaisi huomattavasti EU:n monimuotoisuustavoitteiden ja ennallistamisvelvoitteiden täyttämisessä.
70 miljoonan kuutiometrin kipuraja
Koko maankäyttösektorin kasvihuonekaasuja koskeva EU-velvoite vuodelle 2030 voidaan täyttää jopa lähemmäs 70 miljoonan kuutiometrin vuotuisella hakkuutasollakin. Tämä hakkuumäärä pitäisi metsät nettonieluna, mutta maankäyttösektorin vuoden 2030 EU-velvoite jäisi täyttämättä ja vuoden 2035 kansallinen hiilineutraaliustavoite saavuttamatta. Sekä metsien hiilinielukehitys että monimuotoisuus heikkenisivät.
Vuosittainen 80 miljoonan kuutiometrin hakkuutaso olisi ristiriidassa sekä ympäristö- että ilmastotavoitteiden kanssa. Se johtaisi metsien kokonaishiilitaseen merkittävään heikkenemiseen. Ilmastovelvoitteista jäätäisiin kauas, ja vaikka suojelupinta-alaa kasvatettaisiin, metsien monimuotoisuus heikkenisi. Näin korkea hakkuutaso olisi selvästi haitallinen.
Sinänsä raportin perusviesti on yksinkertainen. Koko 50 vuoden tarkastelujakson ajan metsien kokonaishiilitase pysyy sitä parempana ilmastolle, mitä vähemmän metsää hakataan.
lehti 