Thaimaasta Suomeen tulleiden marjasiirtolaisten hyväksikäyttö on jatkunut viime vuosiin saakka. Näin kertoo tänään keskiviikkona julkistettu Kalevi Sorsa -säätiön raportti.
Esiin nousseet ongelmat ovat johtaneet niin oikeuskäsittelyihin kuin lakimuutoksiin. Satojen poimijoiden kokemuksiin perustuva raportti kuitenkin osoittaa, että uusimmatkin muutokset ovat riittämättömiä korjaamaan alan perustavanlaatuisia ongelmia. Raportti suosittaa ratkaisuiksi muun muassa yritysvastuusääntelyn laajentamista sekä rekrytointimaksujen perimisen rajoittamista.
Valtava riski
Raportti Riistoa marjametsissä: Selvitys thaimaalaisten siirtolaisten kokemuksista Suomessa sisältää katsauksen Suomen marja-alan toiminnasta Thaimaasta Suomeen saapuneiden hyvin vähille ansioille tai ansiotta jääneiden poimijoiden näkökulmasta. Siinä käsitellään myös alan sääntelyä heidän kokemustensa pohjalta. Raportti avaa Thaimaan olosuhteita ja paikallisten rekrytointiyritysten toimintaa, joita ei tunneta Suomessa kovin hyvin.
– Suomen marja-ala on rakennettu Thaimaasta saapuvan työvoiman varaan, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Minna Seikkula sanoo. Hän on toinen raportin kirjoittajista.
– Työnvälitys ulkomaille on siellä voittoa tavoittelevaa liiketoimintaa, johon liittyy väärinkäytöksiä. Pienituloiselle lähtö Suomeen töihin on valtava taloudellinen riski, sillä matka edellyttää useimmiten velanottoa.
Lupauksia hyvistä ansioista
Raportti perustuu 28 Suomessa vuosina 2022–2023 marjoja poimineen thaimaalaisen ryhmähaastatteluun ja 40 yksilöhaastatteluun.
– Suomalaiset marjayritykset ovat halunneet palkata poimijoita, mutta ne eivät ole halunneet maksaa työstä suomalaisen hintatason mukaista korvausta, raportin toinen kirjoittaja Junya Yimprasert arvioi.
– Thaimaalaiset rekrytointiyritykset ovat vastanneet tarpeeseen houkuttelemalla tänne kausipoimijoita lupauksilla korkeista ansioista. Siinä ne ovat hyödyntäneet Thaimaan köyhän maaseudun viljelijöiden taloudellista ahdinkoa.
Tutkimuksen yhteydessä tehdyn kyselyn mukaan Suomeen saapumisesta on kertynyt marjasiirtolaisille viime vuosina keskimäärin noin 6 000 euron kulut 2–3 kuukauden satokaudelta. Kustannuksia aiheutuu matkakulujen ja rekrytointimaksun lisäksi muun muassa majoituksesta, ruokailusta sekä lähtöä varten otetun lainan koroista.
Omaisuus mennyt
Yli 40 prosenttia raportin kyselyyn vastanneista 410 poimijasta oli menettänyt näiden velkojen panttina ollutta omaisuuttaan. Yhteensä velkaloukkuun on ajautunut vähintään tuhansia thaimaalaisia, sillä Thaimaasta on tuotu Suomeen vuosien saatossa kymmeniätuhansia poimijoita. Ensimmäiset saapuivat vuonna 2005.
– Suomalaiset marjayritykset ja thaimaalaiset rekrytointiyritykset kehittivät Ruotsin esimerkin pohjalta liiketoimintamallin, jossa työntekijät laitettiin maksamaan koko lysti – heidän oma rekrytointinsa ja matkansa Suomeen hyväksikäytettäväksi, Yimprasert sanoo.
Korkeista kuluista huolimatta palkkiot Suomessa poimituista marjoista ovat matalat. Raportin kyselyyn vastanneet kokeneet poimijat arvioivat tulojen yltäneen parhaimmillaankin kulujen jälkeen noin 2 000 euroon satokaudessa siis suunnilleen 700 euroon kuukaudessa. Tällaiset ansiot edellyttivät kuitenkin yli 80 marjakilon poimimista päivittäin kolmen kuukauden ajan.
– Thaimaalaiset poimijat ovat tehneet 10–20 tunnin työpäiviä tauotta koko satokauden. Silti monille ei ole jäänyt käteen kuin velkaa. Tätä hyväksikäyttöä ei ole haluttu myöntää Suomessa, vaikka sitä pidetään ihmisoikeuksien mallimaana, Yimprasert kuvailee.
Tarvitaan isoja muutoksia
Viimeksi marja-alan ongelmia pyrittiin ratkaisemaan vuonna 2025 voimaan tulleella kausityölain muutoksella. Sen seurauksena Suomeen Thaimaasta saapuvat poimijat toimivat yleensä työsuhteessa, kun aiemmin he ovat olleet yrittäjän asemassa.
Työsuhteisuus antaa viranomaisille paremmat mahdollisuudet puuttua epäkohtiin. Se takaa poimijoille myös vähimmäispalkan, joka on tällä hetkellä hieman alle kymmenen euroa tunnissa eli noin 1 700 euroa kuukaudessa. Raportti kuitenkin osoittaa, ettei muutos ratkaise kaikkia alan ongelmia.
– Työehtosopimus ei välttämättä takaa edes omilleen pääsyä, kun palkasta on maksettava ensin kynnysrahat, majoitus ja matkakulut. Thaimaalaiset marjasiirtolaiset eivät myöskään tunne suomalaisia työelämän oikeuksia ja ovat alttiita painostukselle, joten on riski, etteivät he saa sopimuksen mukaista palkkaa, Seikkula arvioi.
Raportti nostaa esiin, että vastuuta alan ongelmien ratkaisuista tulisi sälyttää marjayritysten ohella elintarvikealalle ja vähittäiskaupoille, jotka ovat hyötyneet halvoista marjoista.
– Marjoja hyödyntävillä yrityksillä tulisi olla velvollisuus huolehtia ihmisoikeuksista toimintansa koko arvoketjussa. Se onnistuu toimeenpanemalla EU:n yritysvastuudirektiivi kunnianhimoisesti, Seikkula sanoo.
uutiskirje 
