Pellot ovat täynnä räjähtämättömiä lentopommeja ja vaarallisia maamiinoja. Arvokkaat historialliset kohteet ovat joko tuhoutuneet tai vaurioituneet.
Luonnolle tärkeää kasvillisuutta on kadonnut ja Yhdysvaltain lentokoneista levittämien kasvimyrkkyjen vaikutus näkyy vietnamilaisten mukaan vieläkin epämuodostuneina syntyvissä lapsissa.
Vietnamin sota näkyy myös turisteissa. Monet amerikkalaiset miehet palaavat vanhuksina nuoruutensa taistelupaikoille. Eräänlaisena ”sotaturistina” minäkin matkasin 661 kilometriä jokilaivalla Mekongjokea, joka oli menneen sodan kiivaimpia näyttämöitä.
Angkor Watin muurit ovat täynnä luodinjälkiä.
Räjähtämättömät pommit ja miinat
Maailman suurimmalla temppelialueella näen ensimmäiset merkit sodasta. Angkor Watin muurit ovat täynnä luodinjälkiä. Ammuskelijoina olivat punaiset khmerit, jotka pystyttivät hirmuhallinnon maahan varsinaisen Vietnamin sodan päättyessä 1975.
Vietnamin armeija kukisti punaiset khmerit vuonna 1979, jolloin selvisi, että niin sanotuilla kuolemankentillä oli surmattu jopa pari miljoonaa ihmistä.
Varsinainen laivamatka Mekongilla ja sen lukuisilla sivujoilla lähti Kampong Chamin kaupungista. Heti aluksi tutustuimme joen varrella olevaan Wat Hanchain buddhalaiseen temppeliin, jonka amerikkalaiset olivat pommittaneet maan tasalle.
Toisella temppelialueella näimme mahtavan kasan punaisten khmerien teloittamien ihmisten pääkalloja. Kuulimme myös jatkuvasta miinavaarasta.
Miinoja raivaamassa on edelleen useiden maiden asiantuntijoita. Kolmen amerikkalaisen asiantuntijan kerrottiin juuri haavoittuneen pahasti raivattavan miinan räjähtäessä.
Toinen ongelma on räjähtämättömät pommit. Jotkut hankkivat niillä elantonsa. He etsivät pommeja ja purkavat ne henkensä uhalla. Sitten he myyvät pommien metalliosat.
Joukkohaudat ja kidutuskeskus
Jokea pitkin seilaamme pääkaupunkiin Phnom Penhiin, jossa nähtävyyksinä odottavat hieman kaupungin ulkopuolella olevat kuolemankentät ja keskellä kaupunkia oleva punaisten khmerien pidätyskeskus S21, jota paremminkin voisi nimittää kidutuskeskukseksi.
Järkyttävä muistomerkki on värikkäästi koristeltu mahtava puu. Lapset tapettiin ottamalla heitä jaloista kiinni ja murskaamalla heidän päänsä puuta vasten lyömällä.
Kun jokialus ylittää Kambodzhan ja Vietnamin rajan, niin Mekongin rantamaisemat muuttuvat. Enää ei näe maleksivia laihoja lehmiä ja mutaisia vesipuhveleita, vaan pieniä teollisuuslaitoksia ja hyvin hoidettuja vihreitä viljelmiä.
Kaikesta näkee, että Vietnamissa 1986 toteutettu talouspolitiikan uudistus on tuottanut hedelmää. Vietnamista on tullut maailman suurin riisin viejämaa. Ennen se joutui hankkimaan osan riisistään ulkomailta.
Mekongjoki sivujokineen ja lukemattomine kanavineen oli Vietnamin sodan aikana kiivaiden taistelujen näyttämönä, sillä joki oli kansallisen vapautusrintaman sisseille tärkeä kuljetusväylä.
Minne mangrovet kadonneet?
Mekongin suistoalueella mangrovemetsien vähäisyys alkaa kiinnittää huomiota. Selitys siihen saadaan nopeasti. Syynä ovat Vietnamin sodan aikaiset amerikkalaisten kasvimyrkyt, joiden pudottaminen lentokoneista aloitettiin juuri täällä Mekongin rantamilla. Mangroverantoja tuhottiin myös polttamalla aluksiin sijoitetuilla suurilla liekinheittäjillä. Sisseiltä haluttiin viedä piilopaikat.
Aiheesta enemmän torstaina 28.3. ilmestyneessä Viikkolehdessä.
uutiskirje 
