Pintaa syvemmältä
Yksittäiset pommi-iskut jatkuvat Irakissa, mutta muuten elämä on vähitellen palaamassa normaaliksi Yhdysvaltojen joukkojen lähdettyä maasta. Sodan ja miehityksen päättyminen ei silti ole vähentänyt kaikkien irakilaisten väkivallan pelkoa.
Azhar al-Said on keski-ikäinen irakilainen perheenäiti, jonka parikymppinen poika siepattiin ja surmattiin.
”Hän ei noudattanut tarkasti islamin oppeja, mutta hän oli hyvä poika.”
Irakissa on viime vuosina murhattu yli 750 ihmistä heidän seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.
Kolme päivää pojan katoamisen jälkeen kotioveen ilmestyi verellä tahrittu lappu, jossa kerrottiin, mihin ruumis oli jätetty. Äiti meni yhdessä poliisien kanssa tunnistamaan ruumista.
”Häntä oli kidutettu ennen surmaamista”, äiti kertoi brittiläisen Observer-viikkolehden toimittajalle. Pojan penis oli leikattu irti ja peräaukko oli täytetty liimalla.
Poliisin mukaan Azhar al-Saidin poikaa ei tapettu hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, vaan kyse oli uskonnollisten ryhmien välisestä koston kierteestä, joka onneksi on vähentynyt sisällissodan päätyttyä ja Yhdysvaltojen joukkojen lähdettyä maasta.
Homojen tai homoilta näyttävien miesten vainoaminen on kuitenkin järjestelmällistä toimintaa tämän päivän Irakissa. Tappolistoja on levitetty Bagdadin Sadr Cityn lähiössä ja maan eteläosissa sijaitsevassa Basrassa. Homoiksi epäiltyjä pysäytetään poliisin ja suojelukaartien tarkastuspisteissä, ja šiiamuslimien ääriryhmät houkuttelevat uhreja myös homojen suosimilta keskustelufoorumeilta.
Lontoosta käsin toimivan irakilaisten homojen, lesbojen ja transsukupuolisten järjestön mukaan Irakissa on viime vuosina murhattu yli 750 ihmistä heidän seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi.
Yhtäkään homojen murhaa ei ole tutkittu kunnolla, eikä ketään ole asetettu niistä syytteeseen.
Homojen ja muiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen järjestelmällinen vainoaminen alkoi Irakissa vuonna 2006 pian sen jälkeen kun Yhdysvaltojen joukoille myötämielinen miehityshallinto palkkasi Badrin prikaateina tunnetut šiiamuslimien iskujoukot osaksi maan poliisivoimia.
Irakin šiiojen uskonnollinen johtaja, suurajatolla Ali al-Sistani julisti edellisenä vuonna fatwan, jonka mukaan homoseksuaalisuus on syntiä ja ”sodomiaan ja lesbosuhteisiin sekaantuvat ihmiset tulisi tappaa pahimmalla mahdollisella tavalla”.
Suurajatolla tarkensi näkemystään myöhemmin toteamalla, että homojen aiheuttama moraalinen uhka tulisi pyrkiä ratkaisemaan laillisin keinoin, mutta tässä vaiheessa kiihkouskovaisten šiiojen iskujoukot olivat jo ottaneet lain omiin käsiinsä.
Irakin nykyinen rikoslaki ei varsinaisesti kriminalisoi homosuhteita, mutta perustuslaissa ei myöskään erikseen tunnusteta homojen oikeuksia. Laki sallii myös niin sanottujen kunniamurhien sovittelun tuomioistuimen ulkopuolella.
Irakin homojen vainosta ja murhista raportoitiin aluksi vain seksuaalivähemmistöjen mediassa. Yksittäisiä homoja ja homopareja siepattiin ja teloitettiin, ja naisellisilta vaikuttavia miehiä savustettiin työpaikoilta. Homomiehiä kidutettiin poliisiasemalla, jotta he paljastaisivat tuttaviensa nimiä ja yhteystietoja.
Yhdysvaltojen sotilaista ei ollut apua vainotuille homomiehille. Amerikkalaissotilaat yleensä vain nauroivat suojelua pyytäville miehille.
Homojen ahdinko sai hiukan laajempaa huomiota vuonna 2009, kun ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch julkaisi laajan raportin homojen, lesbojen ja transsukupuolisten vainosta Irakissa. Järjestö dokumentoi satoja kuolintapauksia, joissa monissa uhrien kurkku oli viilletty auki kuin islamilaisessa eläimen rituaaliteurastuksessa.
Sairaaloiden lääkärit Bagdadissa todistivat tapauksista, joissa homoseksuaalien peräaukko oli liimattu kiinni vahvalla liimalla, minkä jälkeen uhri oli pakotettu juomaan nestettä, joka aiheutti ripulin.
Lontoosta käsin toimivan Iraqi LGBT -järjestön perustamiin homojen ja lesbojen salaisiin turvakoteihin hyökättiin ja niitä poltettiin.
Homojen vainon takana olivat yleensä poliisit tai šiiajohtaja Muqtada al-Sadrin perustaman Mahdi-armeijan miehet.
Irakilaisten homoaktivistien mukaan Saddam Husseinin valtakausi oli seksuaalivähemmistöille suhteellisen hyvää aikaa. Homoilla oli Bagdadin Palestiina-hotellissa oma viikoittainen klubinsa, jossa kävi myös näyttelijöitä, muusikoita ja taiteilijoita. Turvallisuuspoliisi ahdisteli homomiehiä joskus, mutta yleensä vain saadakseen lahjuksia.
Iraqi LGBT -järjestön johtajan Ali Hilin mielestä homojen nykyiset ongelmat alkoivat, kun Yhdysvallat ja Iso-Britannia hyökkäsivät Irakiin vuonna 2003 ja miehittivät maan.
”Irakissa on aiemmin aina kunnioitettu erilaisuutta. Miehityksen myötä maallinen valtio kuitenkin tuhottiin ja valta annettiin uskonnollisille kiihkoilijoille, joiden ideologia on peräisin Iranista. Šiiojen hallitus yrittää nyt pakottaa kaikki irakilaiset mukautumaan tähän vanhoilliseen ideologiaan.”
Yöelämä näyttäisi kuitenkin palanneen Bagdadiin ainakin jossain muodossa. Verkkolehti Huffington Postiin kirjoittava yhdysvaltalaistoimittaja vieraili baareissa ja vatsatanssipaikoissa Bagdadissa 700-luvulla eläneen runoilija Abu Nuwasin mukaan nimetyllä Tigrisjoen rantakadulla.
Paikalliset homomiehet olivat lihaksikkaita kuin kehonrakentajat ja sanoivat, että homojen elämä Bagdadissa on nyt taas vapaampaa.
Mutta tämä vapaus ei koskenut heidän vähemmän miehekkäältä näyttäviä ystäviään. Näistä monet oli pysäytetty kadulla suojelukaartien tarkastuspisteissä ja viety erilliseen turvatarkastusvaunuun, missä vartijat olivat pakottaneet heidät suuseksiin. Homoiksi epäiltyjä miehiä on usein myös joukkoraiskattu.
Yhdysvaltalaistutkija Mark Levinen mielestä homojen vainossa ei ole kyse niinkään homomiesten seksuaalisesta suuntautumisesta, vaan moraalisen paniikin lietsomisesta, vallankäytöstä ja kontrollista.
”Homojenvastaisen kampanjan tarkoituksena on myös pitää šiiojen iskujoukkojen köyhät ja kouluttamattomat nuoret toimeliaina, jotta he eivät kohdistaisi vihaansa ja tyytymättömyyttään vallanpitäjiä vastaan”, professori Levine kirjoittaa Al Jazeeran verkkosivuilla.
uutiskirje 
