Viimeinen sana
Viime päivät lottokansa on huokaillut, että oliko elämää ennen Ylen joka viikkoista lottoarvontaa.
Jokuhan sen jättipotin lopulta on aina saanut – miksen siis vaikka minä.
Todennäköisyys saada loton päävoitto on äärimmäisen pieni: yhden suhde 15,4 miljoonaan (15 400 000). Se ei estä yrittämistä. Jos ei pelaa, ei voi voittaakaan.
Reaktioista voisi päätellä, että syntymässä on proylelotto-liike.
Lotossakin myydään unelmia ja tarjotaan pettymyksiä. Se on kuin elämä itse. Pelissä ei ehkä tärkeintä ole voitto tai häviö, vaan juuri se hetki, kun pelaaja odottaa pelin ratkeamista.
Viestintäviraston päätös kieltää Yleä pyörittämästä lottopalloja voi vaikuttaa loton imagoon. Jos brändi kärsii, pelaaminen vähenee. Sillä olisi suorat vaikutukset Veikkauksen tulokseen ja sitä kautta edunsaajiin. Lotto on Veikkauksen suosituin ja myös tuottoisin peli alhaisen palautusprosenttinsa takia. Suomalaiset pelaavat lottoa keskimäärin sadalla eurolla.
Pelituottojen tippumisen tuntisi nahoissaan koko yhteiskunta tieteestä ja taiteesta aina kulttuuriin, urheiluun ja nuorisotyöhön.
Jos Viestintäviraston kieltopäätöksessä on kyse vain Veikkauksen Ylelle maksamista korvauksista ja rahapelien mainostamisesta, niin hommahan hoituisi nätisti niin, että rahaa ei liikuteltaisi ja arvonnan yhteydessä ei puhuttaisi mitään, annettaisiin pallojen vain kolista. Taustamusiikkiakin pitäisi välttää, ettei kukaan tulkitsisi sitä sponsoroinniksi. Vietettäisiin viikoittain hiljainen hetki loton parissa.
Tietysti tästäkin tulisi Ylelle kustannuksia, mutta korotetaan yle-veroa sentillä tai parilla, niin saadaan kustannukset peitettyä. Kaikki paitsi kaupalliset tv-yhtiöt, pelifirmat ja kokoomuksen lottotyttö Sanni Grahn-Laasonen olisivat tyytyväisiä.
Näin lotto pysyisi pyhällä paikallaan arvontaa vahtivien poliisien tiukan silmälläpidon alla.
Syksyllä kaikki voi olla toisin. Vielä ei tiedetä, missä lottokuulat pyörivät. Veikkauksen mielestä arvontojen on oltava julkisia. Ei riitä, että oikea lottorivi vain kerrotaan kansalaisille ja palloja pyöritetään katseilta piilossa.
Kansalaisten reaktioista voisi päätellä, että syntymässä on proylelotto-liike. Jossain saatetaan jo kerätä nimiä adressiin tai puuhata kansalaisaloitetta lain muuttamiseksi.
Taustalla on toki myös ideologisia tavoitteita eli yritys ajaa alas rahapelimonopolia ja rokottaa samalla Yleä.
Kaksi kokoomuksen kansanedustajaa (Timo Heinonen ja Sinuhe Wallinheimo) vaati torstaina lottoa ”vapaasti kaikille kanaville”, sillä ”Suomessa pitää rohkaista eikä kieltää hyvien asioiden edistämistä”. Olen ehdottomasti samaa mieltä: kaikki yhdessä hyvien asioiden puolesta pahoja asioita vastaan!
Voi olla, että ihan koko kansaa ei saada innostumaan. Muistuu mieleen taistolaisten yksi slogan 1970-luvulta. Kuinkahan moni on vielä valmis huutamaan sinänsä näppärästi keksittyä iskulausetta ”ei lotolla vaan luokkataistelulla”.
Sponsorointikielto on ymmärrettävä, mutta miten sitä tulkitaan? Saako Yle kertoa eri urheilulajien tuloksia, jos niistä pelataan samaan aikaan vetoja? Pitääkö teksti-tv:stä poistaa vakion, pitkä- tulos- ja voittovetojen tai hevospelien kertoimet ja lopulliset tulokset?
Ne tosin eivät ole arvontaohjelmia,vaikka silloin tällöin esimerkiksi vakiossa joku merkki pitääkin arpoa. Miten käy Urheiluruudun, jossa tulosurheilua kuvattaessa kisakentät vilisevät mainoksia ja sponsoroituja urheilijoita? Pitääkö ne peittää, kun Yle kuvaa?
Laki kieltää Yleltä ohjelmat, joissa rohkaistaan ostamaan ohjelman sponsorin tuotteita tai palveluita.Ylen toimittaja Jari Korkki nosti blogissaan mielenkiintoisella tavalla esiin Ylen TV-ykkösessä vuosikymmenten ajan näytetyt jumalanpalvelukset.
Korkki muistuttaa, että ”kirkon tiedotuskeskuksella on varta vasten toimitus, joka osallistuu jumalanpalveluksien tuottamiseen”. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa Korkin mukaan sitä, että kirkko sponsoroi jumalanpalvelusten lähettämistä Ylen TV-kanavilla.
Samalla mainostetaan myös tämän firman palveluja. ”Uutta elämää kaupitellaan ja firman logoahan joutuu tuijottelemaan suorastaan silmät ristissä.”
uutiskirje 
