Pintaa syvemmältä
Jemeniläinen Samir Naji al Hasan Moqbel on ollut vangittuna Guantánamon vankileirillä yli 11 vuoden ajan ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä. Viimeiset kolme kuukautta hän on ollut nälkälakossa, yhdessä yli sadan muun vangin kanssa.
New York Timesin huhtikuussa julkaisemassa kirjoituksessa Moqbel kertoi nälkälakkoilevien vankien pakkoruokinnasta.
”Kahdesti päivässä he sitovat minut ruokintatuoliin. Kädet, jalat ja pää kahlitaan tiukasti kiinni tuoliin. En tule koskaan unohtamaan, miltä tuntui, kun he ensimmäisen kerran asettivat ruokintaletkun nenääni. En pysty kuvailemaan, kuinka kivuliasta on tulla pakkoruokituksi tällä tavalla.”
Vankileirin sulkemisen suurimpana esteenä on Yhdysvaltojen edustajainhuone, jossa republikaaneilla on enemmistö.
61 senttiä pitkä ja neljän millimetriä paksu letku ujutetaan sieraimien, poskionteloiden ja kurkun kautta aina mahalaukkuun asti. Vanki haluaisi oksentaa, mutta ei pysty. Suu on sidottu kiinni suusuojuksella, ja ennen ruokinnan aloittamista vangin suoneen on pistetty rauhoittavaa lääkettä.
Itse pakkoruokinta kestää noin puoli tuntia, mutta sen jälkeen vangin täytyy olla vielä tunnin ajan tarkkailussa. Jos vanki siinä vaiheessa oksentaa, pakkoruokinta aloitetaan alusta.
Joskus ruokintaan ryhdytään keskellä yötä, kun vangit ovat nukkumassa.
Arviota 130 vankia on parhaillaan nälkälakossa Yhdysvaltojen vankileirillä Guantánamon laivastotukikohdassa Kuubassa. Osa heistä on ollut syömättä kiinteää ruokaa helmikuun alusta asti.
Yhdysvaltojen sotilasviranomaisten mukaan pakkoruokittuna on tällä hetkellä 36 vankia. Vankien asianajajien mukaan virallinen luku on kuitenkin harhaanjohtava, sillä käytännössä melkein kaikkia nälkälakossa olevia pakkoruokitaan. Kun vangin tila kohenee, letkuruokinnasta luovutaan, mutta kun vangin paino laskee taas, letkuruokinta aloitetaan uudestaan.
Brittilehti Guardian kertoi viime viikolla vangista, jonka paino oli pudonnut vajaasta 80 kilosta 48 kiloon.
Aluksi nälkälakon syynä olivat vankileirin uudet turvatarkastukset, joissa kajottiin myös vankien koraaneihin kiellettyjen esineiden ja viestilappujen löytämiseksi. Vankien mielestä tämä oli pyhän kirjan häpäisyä.
Sittemmin monet muut leirin vangit liittyivät nälkälakkoon protestoidakseen vuosikausia kestänyttä vankeuttaan ja koko vankileiriä vastaan. Useimmat Guantánamon vangit ovat olleet vangittuina kidutuksen avulla saatujen tunnustusten vuoksi, eikä heitä vastaan ei ole ikinä nostettu syytettä mistään rikoksesta.
Guantánamossa on edelleen vangittuna 166 miestä, joista 86 määrättiin vapautettavaksi jo vuosia sitten. Vapauttamiseen ei lopulta kuitenkaan ryhdytty, kun vankeja ei ole haluttu palauttaa kotimaihinsa. Vapautettavaksi määrätyistä vangeista suurin osa on kotoisin Jemenistä, mutta joukossa on myös yksittäisiä vankeja Tunisiasta, Algeriasta, Egyptistä, Palestiinasta, Tadžikistanista, Kiinan Xinjiangin alueelta sekä Iso-Britanniasta.
Nälkälakossa olevien vankien pakkoruokinta tehdään yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti. Guantánamoon lennätettiin huhtikuun lopulla 40 sotilaslääkäriä ja terveydenhoitajaa, joiden tehtävänä on suorittaa varsinainen ruokinta. Vankileirin komentaja John Smith kuitenkin päättää, kuka vangeista joutuu pakkoruokittavaksi.
Maailman lääkäriliiton lääkinnällisen kidutuksen vastainen Tokion julistus vuodelta 1975 kieltää vankien pakkoruokinnan.
Al Jazeera sai haltuunsa Guantánamon vankileirin pakkoruokintaa koskevan ohjekirjan ja julkaisi sen viime kuussa verkkosivuillaan. 30-sivuinen ohjekirja sisältää byrokraattisella sotilaskielellä kirjoitettuja numeroituja ohjeistuksia lääkkeiden ja ruokintanesteiden annostuksista ja vartijoiden käyttämistä voimakeinoista.
Ohjekirjan mukaan Yhdysvaltojen puolustusministeriön ja Guantánamon vankileirin linjana on ”suojella, säilyttää ja edistää elämää”. Pakkoruokintaa kutsutaan ”tahdosta riippumattomaksi vatsaruokinnaksi”. Varsinaista pakkosyöttöä säätelevän luvun otsikkona on ”tuolipakkokeinojärjestelmän kliininen ohjeisto”. Oma lukunsa on siitä, kuinka vankia tulee estää puremasta syöttöletkua.
Vankien nälkälakon alkamisen jälkeen Guantánamon leirillä on otettu käyttöön myös muita nöyryyttäviä pakkokeinoja ja kidutuksen muotoja. Nälkälakkoilevia vankeja on ammuttu kumiluodeilla, sidottu tuskallisiin asentoihin tai estetty nukkumasta. Vankeja on suljettu kylmiin eristysselleihin, ja heiltä on evätty pullotettu juomavesi, saippua ja hammastahna.
Vangit, jotka haluavat tavata asianajajiaan tai puhua heidän kanssaan puhelimessa, joutuvat nyttemmin käymään läpi ruumiintarkastuksen, jossa vartijat tarkastavat myös vankien sukuelimet ja peräaukon. Tämä on islamilaisille vangeille erityisen loukkaavaa. Useimmat vangit ovatkin kieltäytyneet tapaamasta asianajajiaan välttyäkseen ruumiintarkastuksen aiheuttamalta häpeältä.
Vartijat ovat sanoneet vangeille avoimesti, että intiimialueiden ruumiintarkastuksen syynä on vankien nälkälakko.
Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama lupasi jo pian virkaanastujaistensa jälkeen tammikuussa 2009, että Guantánamon vankileiri suljetaan vuoden sisällä. Viimeksi kaksi viikkoa sitten Obama vaati taas vankileirin sulkemista ja Jemenistä kotoisin olevien 56 vangin palauttamista kotimaahansa.
Vankileirin sulkemisen suurimpana esteenä on Yhdysvaltojen kongressi, jonka edustajainhuoneessa republikaaneilla on enemmistö. Maanantaina republikaanit jättivät lakialoitteen, joka kieltäisi julkisten varojen käyttämisen vankien lentoihin tai Yhdysvaltojen maaperällä sijaitsevien vankiloiden kunnostamiseen Guantánamon vankien uudelleensijoittamista varten.
Lakialoitteen mukaan Guantánamon kunnostamiseen tulisi sen sijaan kohdentaa 250 miljoonaa dollaria. Puolustusministeriö Pentagon puolestaan vaatii 450 miljoonaa dollarin määrärahaa Guantánamon ensi vuoden menoihin.
Presidentti Obama voisi halutessaan käyttää valtaoikeuksiaan kongressin mahdollisen päätöksen kumoamiseen, mutta mielipidemittausten valossa tämä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Viimeisten gallupien mukaan vain runsas neljäsosa yhdysvaltalaisista kannattaa Guantánamon vankileirin sulkemista.
uutiskirje 