Pohjoisen Itämeren kalojen ruokapöytä on keventynyt viimeksi kuluneen 30 vuoden aikana.
– Planktonia syöville eliöille tarjolla olevan energian määrä on vähentynyt 1970-luvun lopun jälkeen, sillä kasviplankton on muuttunut ravintoarvoltaan heikompilaatuiseen suuntaan ja eläinplanktonin keskikoko on pienentynyt, toteaa vanhempi tutkija Sanna Suikkanen Suomen ympäristökeskuksen merikeskuksesta.
– Muutos on todennäköisesti seurausta ilmaston lämpenemisen, rehevöitymisen ja ylikalastuksen monimutkaisista vuorovaikutuksista.
Tutkimuksessa on analysoitu pohjoisen Itämeren planktonaineistoa, jonka Merentutkimuslaitos, SYKE ja Ilmatieteen laitos ovat koonneet loppukesien HELCOM-seurantamatkoilla vuosien 1979–2011 aikana. Suomenlahden ja Ahvenanmeren lisäksi näytteitä on pohjoiselta varsinaiselta Itämereltä.
Tavoitteena oli selvittää planktonyhteisön pitkäaikaismuutoksia ja siihen vaikuttavia ympäristötekijöitä. Tutkimus tehtiin yhteistyönä SYKEn, Forsknings- och utvecklingsinstitutet Aronian ja italialaisen Sassarin yliopiston tutkijoiden kesken.
– Merkittävin planktonyhteisöön vaikuttava muutos koko tutkimusalueella oli loppukesän pintaveden lämpötilan huomattava nousu. Samaan aikaan veden suolapitoisuus laski varsinaisella Itämerellä. Veteen liuenneiden epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet puolestaan kohosivat etenkin Suomenlahdella, mikä kertoo rehevöitymisestä.
Määrä kasvoi, laatu heikentyi
Kasviplanktonyhteisöissä havaittiin monia muutoksia, lähinnä lämpenemisestä ja rehevöitymisestä johtuvia. Monet lajit runsastuivat, mikä näkyi klorofylli-a:n ja kasviplanktonin kokonaismäärän kasvuna.
Koko tutkimusalueella runsastuivat sinilevät (syanobakteerit), tarttumalevät ja kultalevät. Sen sijaan nielulevät vähenivät koko tutkimusalueella.
Koska sini- ja tarttumalevät ovat nieluleviä heikompilaatuista ravintoa eläinplanktonille, on eläinplanktonin ravinnon laatu heikentynyt levämäärän kasvusta huolimatta.
Sini- ja tarttumalevät, sekä varsinaisella Itämerellä runsastuneet panssarisiimalevät sisältävät useita mahdollisesti myrkyllisiä tai muutoin haitallisia lajeja.
Kaloille vähemmän energiaa
Eläinplanktonyhteisöissä pienikokoiset rataseläimet runsastuivat, mutta eläinplanktonin kokonaislukumäärä ja erityisesti aikuisten, suurikokoisten vesikirppujen ja hankajalkaisten lukumäärä väheni.
Nuorempien ja pienempien yksilöiden osuus eläinplanktonyhteisössä on kasvanut. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kaloille tarjolla olevan energian määrä on vähentynyt.
– Näyttää siltä että pohjoisen Itämeren suurikokoinen eläinplankton kärsii kasviplanktonyhteisön muutoksista yhdistettynä muihin stressitekijöihin, kuten lämpenemiseen, suolaisuuden laskuun ja eläinplanktonia syövien kalojen runsastumiseen, jota on aiheuttanut muun muassa isojen petokalojen ylikalastus, toteaa Suikkanen.
uutiskirje 
